Kasvatus ja koulutus on merkityksellistä

Itse kasvatusalan ammattilaisena ja opettajana tiedän jotakin tästä aiheesta. Keravan Kasvatuksen- ja koulutuksen toimialan toiminta on laadukasta. Luokkien ryhmäkoot on pidettävä maltillisen kokoisena ja muistakaan toimialan määrärahoista ei tule säästää. Lapsien ja nuorien harteilla on kansamme tulevaisuus ja heidän tulee saada mahdollisimman laadukas koulutus. Myös erityisopetus tulee toteuttaa laadukkaasti, koska syystä tai toisesta kouluissa on enemmän ja enemmän erityisopetusta tarvitsevia lapsia ja nuoria. Kasvatuksen ja koulutuksen laadun ylläpitämistä on tuettava tulevaisuudessakin, sillä kasvatus ja koulutus antavat sivistykselle pohjan: ymmärryksen historiasta, valmiuksia jäsentää ilmiöitä ja asettaa niitä oikeisiin mittasuhteisiin. Sivistystä on myös taiteen ja kulttuurin monien muotojen ymmärrys ja arvostus.

Sivistys on taitoa käyttää tietoa. Se on taitoa ajatella, taitoa soveltaa ja taitoa luoda uutta. Sydämen sivistystä tarvitaan, jotta kykenemme asettumaan toisen ihmisen asemaan, toimimaan moraalisesti ja arvostamaan erilaisuutta.

Sivistyksen tehtävä on yhdistää ihmisiä ja ihmisryhmiä, ei erottaa niitä toisistaan. Sivistys on jatkuva matka ihmisyyden ja maailman parempaan ymmärtämiseen ja paremman elämän edellytysten rakentamiseen. Se rakentaa siltoja yksilöiden, sukupolvien, kansakuntien ja kulttuureiden välille ja auttaa työskentelemään yhdessä kaikkia koskevien haasteiden voittamiseksi.

Toisten ihmisten arvon tunnustaminen ja myötätunto muita kohtaan on sivistyneen ihmisen keskeinen luonteenpiirre. On parempi rakentaa sille, mikä yhdistää ihmisiä kuin sille, mikä erottaa. Ihmisyyteen kuuluu oman rajallisuuden hyväksyminen ja armollisuus sekä itseä että toisia kohtaan.

Keravan kuntalisä

Kerava-lisän eli kuntalisän tavoitteena on tukea erityisesti pienimpien lasten kotihoitoa. Se on kunnan maksama harkinnanvarainen tuki, joka maksetaan lakisääteisen Kelan kotihoidontuen lisäksi. Kerava-lisä on tarkoitettu päiväkotihoidon vaihtoehdoksi niille perheille, jossa vanhempi tai muu huoltaja hoitaa lasta kotona.

Kotiäitiyttä ja lasten mahdollisimman pitkää olemista kotona tulisi kannustaa ja kehittää mahdollisimman hyvin. Lapselle oma koti on paras paikka kasvaa ja kehittyä. Tämä on toimintatapana kaupungin kannalta myöskin edullisin ratkaisu.

Tarjotaan tätä perheille yhtenä tukimuotona, että lapset saisivat kasvaa ensimmäiset elinvuotensa omassa kodissaan. Tällä voisi olla myös syntyvyyden kasvuun vaikuttava merkitys.

Vastine oikeuskanslerin vastaukseen

Arvoisa oikeuskansleri Tuomas Pöysti

Kiitos vastauksesta kanteluuni! (Vastaus) Haluaisin tarkentaa asiaa muutaman kohdan osalta. Kuten kirjoitatte, niin kysyn, miksi uskonnollisia yhteisöjä ei ole kuultu tasa-arvo-ohjelmaa luotaessa. Siihen en saanut mitään vastausta vastauksessanne.

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa huomioimaan myös uskonnollisuuden. Tähän yhdenvertaisuuslakiin nojaa myös oikeusministeri Henriksson vastauksessaan. Hän siinä vielä erikseen kertookin, että Oikeusministeriön yhtenä tehtävänä on työjärjestyksensä mukaisesti yhdenvertaisuuden edistäminen yhdenvertaisuuslaissa määriteltyjen syrjintäperusteiden osalta. 

Tasa-arvo-ohjelman sisältö on tärkeä myös uskonnollisille yhteisöille, joita maassamme on paljon. Ohjelmassa on monia uskonnollisille yhteisöille merkittäviä kohtia. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ohjelmaa on päässyt mukaan laatimaan vain sateenkaariyhteistyöverkosto. Onko hallituksella tai ministeriöillä edes yhteistyöverkostoa, joka koostuisi uskonnollisten yhteisöjen edustajista? Ministeri Henriksson luettelee monia neuvottelukuntia, mutta tällaista uskonnollisista yhteisöistä koottua neuvottelukuntaa ei hänen sanoissaan esiinny. Kuten kirjoitin, niin hän kertoo oikeusministeriönkin tehtävänä olevan yhdenvertaisuuden edistäminen. Tältä osin yhdenvertaisuuden edistäminen ei täyty.

Itse tasa-arvo-ohjelmassa mainitaan, että se korostaa intersektionaalista tarkastelutapaa, jonka kerrotaan koostuvan monista tekijöistä. Siinä sanotaan seuraavasti: “Tasa-arvo-ohjelma korostaa intersektionaalisuutta eli tarkastelutapaa, jossa monien tekijöiden, sukupuolen ohella, esimerkiksi sosioekonomisen taustan, asuinpaikan, alkuperän, perhetaustan, koulutuksen, iän, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön asemoitumiseen yhteiskunnassa.” 

Kun tutkimme tarkemmin intersektionaalista tarkastelutapaa, niin siellä mainitaan yhtenä tekijänä uskonto. Mihin tämä kyseinen uskonto on jälleen tippunut pois tästä tasa-arvo-ohjelmasta?

Kantelussani ilmaisin, että sateenkaariyhteistyöverkostosta ei ollut kerrottu eduskunnalle, vaan se oli jotenkin pidetty salassa. Henriksson sitten antaakin tuon lähettämänne vastauksen kesäkuussa 2020 kansanedustajien toukokuussa esittämään kirjalliseen kysymykseen. Kun asiasta kysytään eduskunnassa pääministeri Sanna Marinilta 8.10.2020, niin hän julkisesti valehtelee asiasta eduskunnalle ja koko Suomen kansalle, ettei hän tiedä tuollaisesta verkostosta mitään. Siihen liittyen on alla oleva video. Kuitenkin pääministeri Sanna Marin on tuon tasa-arvo-ohjelman luonnoksen allekirjoittajana jo alku vuodesta 2020. Voiko pääministeri julkisesti valehdella? Miksi hänen täytyy tuossakin vaiheessa asiaa peitellä, jos kaikki olisi tapahtunut avoimesti?

Parhain terveisin,

Pasi Mustonen

Kerava 7.2.2021

 

Vanhuspalvelut Keravalla

Keravalla on toimiva prosessi vanhuksille ja toisin sanoen ikäihmisille. Minulla on kokemusta ja tietämystä kertynyt edesmenneiden vanhempien osalta. Toiselle heistä toimin myös viisi vuotta edunvalvojana.

Aikanaan tulee aika, että vanhus tarvitsee apua ja palveluita kotona selviytymiseen. Silloin on hyvä luoda edellytykset itsenäiselle arjessa selviytymiselle sekä tarjota tilanteen vaatiessa tarvittavaa hoivaa ja hoitoa. Nämä hoiva ja hoito on toteutettava niin, että ne tukevat vanhuksen hyvinvointia, toimintakykyä ja osallisuutta. Oikea-aikaisella palvelulla voi pyrkiä vähentämään muuta palveluntarvetta.

Myöhemmin tulee mahdollisesti aika, että vanhus ei selviä enää yksin kotona. Tämä vaihe on huomioitava erityisen tarkasti. Keravalla on hyvä olla mitoitettu ja laskettu kunnalliset vanhusten asumispaikat niin, että vanhus pääsisi mahdollisimman sujuvasti palvelutaloon hoidon ja tuen alle. Olen nähnyt sen, että vanhus saattaa joutua odottamaan paikkaa pitkän aikaa palvelutaloon esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla muiden muulla tavalla sairaiden potilaiden kanssa samassa huoneessa. Se ei tunnu inhimilliseltä kohtelulta. En tarkoita tässä jaksoa palvelutarpeen arvioinnissa tai tarkkailussa, pystyykö vanhusta enää laittamaan yksin kotiin.

Vanhukset ansaitsevat hyvän kohtelun. He ovat meitä ennen olleet rakentamassa tätä maata ja omalla osuudellaan olleet rakentamassa Suomeen sitä hyvinvointia, mikä meillä nyt on.

Milloin ihmiset havahtuvat tähän hulluuteen?

Meillä on ollut Suomessa sanonta: “Koti, uskonto ja isänmaa”, joka tarkoitti tiettyä arvopohjaa. Ei olisi aikanaan uskonut, että tuo sanonta ei tule joskus pitämään enää paikkaansa. Meillä Suomessa on jo vuosien ja vuosien ajan haluttu ajaa alas jopa hallituksen toimesta kansan perusyksikköä perhettä, jonka muodostavat isä ja äiti sekä lapset. Toki täytyy muistaa, että kyllä keskuudessamme elää myös yksinäisiä ihmisiä. Ensiksi haluttiin ajaa läpi laki samaa sukupuolta olevien avioliitosta ja sehän tuli voimaan menneinä vuosina. Silloin vakuuteltiin, että kyseinen päätös ei vaikuta mihinkään muuhun. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt vauhtia edellä mainitun perusyksikön sekoittamisessa, vaan lähes tuntui olevan kiihdyttävänä voimana nyt lähivuosien keskustelua herättäneisiin asioihin ja se ikään kuin avasi Pandoran lippaan. Asiat, joihin ei silloin uskottu tämän päätöksen johtavan, ovat nyt kaikkien meidän nähtävissä. Mitä tulemme muutaman vuoden päästä näkemään, jos kehitys jatkuu samaa tahtia? Tämä on hyvä kysymys

Sukupuolineutraalin avioliittolain jälkeen meillä haluttiin häivyttää tyttö- ja poikasukupuolet koulumaailmasta ja kaikista opetusmateriaaleista. Halutaan kertoa vain, että on monia sukupuolia ja jokainen voi sen itse päättää, mitä sukupuolta kokee olevan. Samalla luonnollisesti myös nainen ja mies halutaan hävittää sukupuolitermistöstä. Tällaiseen ajatusmaailmaan halutaan kasvattaa nousevia sukupolviamme ja kasvatetaan parhaillaan. Sukupuolia voi olla joidenkin mielestä vaikka sata ja niille keksitään mitä erilaisimpia nimityksiä. Nimityksiin tarvitseekin nykyisin sanakirjan ymmärtääkseen niitä. Tästä esimerkki löytyy Setan sivuilta. Tämän vuoksi myös perinteisestä henkilötunnuksesta halutaan häivyttää sukupuolet. Henkilötunnusuudistusta perustellaan monella eri syillä, mutta pohjimmaiseksi syyksi näyttää nousevan tämä kyseinen asia. Kun rahaa täydelliseen uudistukseen ei sitten tässä taloustilanteessa ollutkaan, niin kuitenkin sukupuolisidonnaisuudesta luopuminen osoittautui juuri siksi tärkeäksi asiaksi, mikä halutaan ajaa läpi. Jokainen voi lukea asian tästä.

Perhevapaauudistusta suunnitteleva työryhmä aikoo hävittää siihen liittyvästä termistöstä äidin ja isän. Jatkossa puhutaan raskaana olevasta vanhemmasta, raskausrahasta, synnyttäjästä jne. Näin meillä Suomessa kerrotaan jopa ministerin suulla asiasta (IS 10.2.20). Miksi näin? No siksi, koska nykyisin kuvitellaan tai uskotellaan, että mieskin voi synnyttää tai synnyttäjän sukupuolia voi olla erilaisia! Miehellä voi olla myös kuukautiset!? Mies voi leikkauttaa itseään ja syödä hormoneja sekä muuttaa juridisen sukupuolensa naiseksi. Muuttuuko silloin hänen sisälleen naisen sisäelimistö? Ei tule koskaan muuttumaan. Vastaavasti nainen voi muuttaa juridisen sukupuolensa mieheksi, mutta kuitenkin hän on sisäisesti nainen. Ulkoista olemusta toki voidaan leikellä. Nainen, joka synnyttää lapsen, on sen lapsen äiti. Voi olla, että kaksi naista asuu yhdessä ja kutsuvat molemmat itseään lapsen äidiksi. Vanhemmat voivat kutsua itseään, miksi sitten haluavatkin, mutta sitä biologista totuutta ei muuta mikään, että synnyttäjä on nainen ja äiti, eikä lapsi ole myöskään isätön. Sosiaalisessa mediassa asiasta onkin alkanut levitä uusia termejä kuten isoäidin vastineeksi isosynnyttäjä ja monia muita, joita en viitsi tähän edes kirjoittaa. Uusimpana uutuutena naispari saattaa vaihtaa toistensa munasoluja ja tulevat raskaaksi keinohedelmöityksen avulla ja synnyttävät aikanaan toinen toiselleen toisen munasolusta kehittyvän lapsen.

Nyt on nähtävissä oppikirjoja, joissa kerrotaan lapsille, että mieskin voi synnyttää. Näissä oppikirjoissa halutaan nykyään kertoa myös sukupuolien moninaisuudesta ja monista muista varmasti lasta hämmentävistä asioista. Vanhempien olisi joskus hyvä katsoa terveystiedon kirjoja tai tiettyjä elämänkatsomustiedon kirjoja sekä biologian kirjoja. Sieltä monelle ehkä aukenisi hämmästyttävä maailma, mitä lapsillemme nykyisin opetetaan tai on ainakin opetusmateriaalina näistä asioista.

Miksi tämä kaikki normaali halutaan tuhota ja ajaa alas? Tätä perustellaan sillä, että halutaan ottaa huomioon nykyiset erilaiset perheet kuten vaikkapa samaa sukupuolta olevat vanhemmat ja tämän nykyinen hallituksemme on tosiaankin ottanut asiakseen huomioida seksuaalijärjestöjen avustuksella. Jokainen voi asian lukea hallituksen intersektionaalisesta tasa-arvo-ohjelmasta ja varsinkin lähdeluettelo kertoo paljon sisällön lisäksi. En voi ymmärtää tätä kaikkea ja mistä tämä kaikki kumpuaa. Taustalla on varmasti jossakin määrin katkeruus tai viha kristinuskoa kohtaan sekä Raamatun ilmoitusta. Olisiko parempi, jos kaikki olisivat uskonnottomia? Näin kai ilmeisesti? Kuitenkin, kyllä uskonnotonkin uskoo johonkin maailmankatsomukseen ja se on silloin hänen uskontonsa. Suomessa on näkyvillä myös sellainen henki, että kristinusko on paha asia, mutta islam tuntuu olevan uskonto, jota siedetään mieluummin. Tällainen henki huokuu myös joidenkin päättäjien viestinnästä. Taustalla tähän kaikkeen on myös varmasti ihmisten halu elää vapaudessa ilman, että olisi olemassa joku ylempi auktoriteetti, kuten Jumala, joka johtaisi ihmisen elämää. Ihmisen täytyy saada itse olla elämänsä herra.

Seuraavaksi hallituksella on työn alla Translain uudistaminen. Keskeiset kohdat siinä ovat, että ensinnäkin sukupuolen vaihtamisprosessi pitäisi saada helpommaksi. Tämä tapahtuisi ihmisen omien tuntemuksien mukaan. Toiseksi laista haluttaisiin pois kohta sterilisoinnista. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi transmiehistä voisi jatkossa tulla äitejä. Kolmanneksi ikäraja sukupuolen vaihtamiselle haluttaisiin laskea 15 ikävuoteen. Lapsi saisi päättää jo siinä vaiheessa oman sukupuolensa ja vanhemmat eivät voisi sitä vastustaa lapsen niin halutessa. Käytännössä vanhemmat joutuisivat maistraatin ja lastensuojelun silmien alle vastustaessaan 15 vuotiaan lapsen tahtoa. Se on vielä lisäksi merkittävä asia, että sallittaisiinko laissa lapselle oikeus sukupuolileikkauksiin sekä hormonihoitoihin. Tämän kaiken voi lukea seuraavasta linkistä, josta ei löydy kovin miellyttävää luettavaa. Translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmän raportti. 31.1.2020. Tämä kaikki tulisi tapahtumaan julkisessa sairaanhoidossa veronmaksajien rahoittamana.

Tuntuu nykyisin, että monien ihmisten aivan kuin luonnollinen ajattelu olisi kadonnut johonkin. Monesti kuulee väitteen, että vain uskovaiset ihmiset pitävät tätä kaikkea hulluutena, mutta kyllä iso osa Suomen kansasta ajattelee kuitenkin perinteisesti ilman uskontoakin. Jos ja kun meillä alkaa hallituksen toimesta kuulua ja tapahtua tällaisia asioita, niin tässä tuntuukin siltä, kuten eräs poliitikko eduskunnassa sanoi, että tämä maailma on tulossa hulluksi.

Sananvapautta haluttaisiin rajoittaa ja juuri niin, että tällaisia asioita ei saisi kirjoittaa julki. Myöskään erilaista uskonnollisuutta ei saisi tuoda esille. Kaikki asiat täytyisi kertoa ja ajatella juuri päinvastoin, kuin tässä kirjoituksessa on tuotu esille. Saisi olla vain yksi liberalistinen totuus, jossa kaikkien edellä kuvattujen uudistuksien ja suunnitelmien kanssa täytyisi olla samaa mieltä. Se ei silloin ole sanan- ja mielipiteenvapautta. 

Milloin Suomen kansa havahtuu kaikkeen tähän, mitä on juuri tapahtumassa? Vai onko tämä kaikki ihmisille aivan yhdentekevää? Tällä hetkellä uutiset täyttyvät koronasta, mutta taustalla valmistellaan lakiuudistuksia, joita ei uutisissa paljon esitellä. Tuntuu, että koronankaan aiheuttama koettelemus ei laita ihmisiä ajattelemaan elämän perustotuuksia.

 

Kanniston liikenneympyrän rakentaminen

Kanniston liikenneympyrän rakentaminen tulee tarpeeseen. Kannistonkadulta on välillä ollut vaikea päästä runsasliikenteiselle Saviontielle. Liikenneympyrää alettiin rakentamaan, mutta sen rakennustyöt ovat edenneet jostakin syystä todella hitaasti. Nyt näyttää, että talven aikana rakennustyö on jätetty kesken. Kuka vastaa tuon liikenneympyrän rakentamisesta Keravalla? Luultavasti rakennustyöllä on kaupungin puolesta joku valvova virkamies? Keskeneräisen liikenneympyrän auraaminen lumipyryjen aikaan näytti jäävän lähinnä henkilöautojen tehtäväksi. Nyt kun sää on hiukan lämmennyt ja lumi sulaa pois ajourista, niin tuo liikenneympyrä on kuin kynnöspelto. Se kaipaisi kipeästi soraa. Jo alkujaan maallikkokin näki, että ei tuollaisella pohjustustyöllä tuo liikenneympyrä voi kestää sorapintaisena kovin pitkään. Saviontiellä liikenne on runsasta. Käykää virkamiehet ajamassa muutama kierros tuota liikenneympyrää autollanne, niin saatatte huomata jotakin, kun autonne pohja kyntää maata.

Keravan katujen talvikunnossapito huonolla tolalla

Keravan katujen talvikunnossapito on tosi huonolla tolalla. Nyt (19.1.21) on kulunut lähes viikko edellisestä lumipyrystä ja osa kaduista on kuin kynnöspeltoja. Lisää lunta on luvassa runsaasti. Kadut tai tiet ovat osa niin huonossa kunnossa, että auton pohja ottaa kiinni joillakin katuosuuksilla. Mistä tämä johtuu? Onko Kerava ulkoistanut talvikunnossapidon halvalla sopimuksella, kun työn jälki ei ole tämän parempaa? Missä ovat perinteiset tiekarhut, joissa käytettäisiin tappiterää tässä tapauksessa, että jäiset polanteet saataisiin poistettua?

Sopimukset täytyy olla sellaiset, että ne kattavat lumisempienkin talvien kunnossapitoon vaatiman työn. Tämän hetkiseen katujen ja teiden kunnossapidon tasoon kaupunkilaiset eivät ole tyytyväisiä. Näin ei saa jatkua seuraavina talvina. Selityksenä ei voi olla, että nyt on ollut poikkeuksellinen talvi! Me elämme pohjoisessa maanosassa. Talvia tulee jatkossakin olemaan, vaikkakin ilmastonmuutospuheilla yritetään sekin kumota.

Vammaispalvelusta Keravalla

Vammaispalveluissa on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten henkilöiden elämän edellytyksiin niin Keravalla kuin toki muuallakin.

Mietittäväksi jää, miten toteutuu heidän valinnanvapaus ja osallisuus erilaisiin toimiin. Heidän oikeusturvaa on vahvistettava henkilökohtaisella budjetoinnilla ja näin palveluja voidaan toteuttaa. Turvallinen kuljetusten toimivuus kuljetus on taattava, koska se sisältyy vammaispalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin. Työllistymistä on edistettävä niin vammaisille kuin osatyökykyisille. Moni vammainen valitettavasti joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle tahtomattaan ja monet jäävät ilman työtä. On kehitettävä erilaisia työllistymispolkuja ja yhteensovitettava sosiaaliturvaa ja ansiotuloja.

Jos vammainen omissa elämän ratkaisuissaan syrjäytyy, se luo ahdistusta ja voimattomuutta. Se syö työ- ja toimintakykyä ja hyvinvointia. Kun vammaisille laaditaan yksilöllinen palvelu- ja asiakassuunnitelma, pitää siinä mainita välttämättä tarvittavien palvelujen hankinnat: puhevammaisen tulkkaus, henkilökohtainen apu ja asuminen. Vammaisilla ihmisillä on monenlaisia oikeuksia. Täytyy olla riittävä tuki asumisen mahdollistamiseksi omassa kodissa, mahdollisuudet pysyvään asumiseen ja oikeus omaan kotiin. Mahdollisuuksien mukaan heidän on saatava vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. On taattava hyvä tuki arjen selviytymisestä mahdollisimman hyvin.

Miksi HUS haluaa pilata lasten psyykkisen terveyden?

On kestämätöntä, että psyykkisesti oireilevat lapset eivät pääse edes kohtuullisessa ajassa psykiatrisen hoidon piiriin HUS:n alueella. Nyt jonot lasten psykiatriselle poliklinikalle Uudellamaalla voivat kestää vuoden ja sen jälkeen lapsi saattaa päästä tutkimuksiin. Neuropsykiatrisiin tutkimuksiin jono voi olla kaksikin vuotta. Vuosi tai kaksi on lapsen elämässä pitkä aika. Tuona aikana koulut eivät pysähdy ja odota tuota hoitoa tarvitsevaa lasta, vaan koulut etenevät oman aikataulunsa mukaan. Yhden vuoden jonotuksen aikana lapsi saattaa tipahtaa yhden vuosiluokan verran jälkeen opetuksessa saati, että lapsi joutuu odottamaan hoitoon ja tutkimukseen pääsyä kaksi vuotta. Tämä tipahtaminen aiheuttaa myös muita ongelmia lapsen elämässä.

Tämä ongelma ei ole HUS:n alueella hetkellinen ongelma, vaan tämä on jatkunut jo vuosia. Miksi HUS ei tee asialle mitään parannusta?  Kerron tätä asiaa oman kokemukseni kautta, mutta myös ammattikasvattajan näkökulmasta. Psyykkisesti oireilevalle lapselle tämä jonotusaika on pitkä. Huoltajille tämä aika lapsen oirehtiessa on pitkä. Koulun henkilökunnan näkökulmasta tuo aika on myös todella pitkä.

Pahimmillaan nyt jo joudutaan tekemään niin, että tällainen lapsi otetaan sijoitukseen tai huostaan ja vasta sitten hänen hoidontarpeeseensa reagoidaan nopeammin, mutta ei tämäkään ole varsinainen nopeutuskeino. Sosiaalitoimi on myös tämän ongelman edessä kädetön. Toinen vaihtoehto on se, että lapsen tilanne tavalla tai toisella huononee niin pitkälle ja äärimmilleen, että lapsi joudutaan viemään päivystykseen ja sitä kautta voidaan päästä jonossa eteenpäin. Pitäisikö asian toimia näin?

Toki ymmärrän, että oirehtivia lapsia on vuosi vuodelta enemmän, mutta se ei saa olla selitys pitkiin jonoihin. Tehkää HUS:ssa jotakin asian eteen! Lisätkää resursseja paljon tähän tärkeään asiaan. Kasvavat lapset ovat kansamme ja maamme tulevaisuuden rakentajia,

Oppilaille ja opiskelijoille on taattava vakaumuksen mukainen opetus

Arvoisat opetusministeri Li Andersson, tuleva opetusministeri Jussi Saramo, Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ja Opetushallituksen johtaja Jorma Kauppinen!

Kirjoitan teille avoimen kirjeen, jonka laitan samalla julkiseksi ja se luultavasti leviää laajalle. Toivon vastauksia teiltä alla esitettyihin kysymyksiin. Teen samalla alla esille tuoduista asioista kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelu liittyy Opetushallituksen toimintaan näissä asioissa.

Perusopetuksessa on otettu nyt vaiheittain käyttöön perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 mukainen opetussuunnitelma kaikilla luokka-asteilla. Tämä toi mukanaan sisältöön monia uudistuksia. Näistä yksi oli tasa-arvoasioiden tuominen opetussuunnitelmaan. Meillä on Suomessa Laki (8.8.1986/609) naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ja sen tarkoituksena on lisäksi estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä. Lisäksi meillä on Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014), jonka tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.

Lisäksi Opetushallitus on antanut opetussuunnitelmaan 21.10.2015 määräyksen, että koulujen on luotava tasa-arvosuunnitelma säännöllisin väliajoin.

Ilmeisesti edellä mainittujen lakien varjolla meillä on kouluihin tuotu opetus, joka on peräisin suoraan seksuaalijärjestöjen ideologiasta. Tällaista ei kuitenkaan noiden lakien sisältö tuo esille.

Tämä on nyt alkanut aiheuttaa ongelmaa sellaisille huoltajille, jotka eivät haluaisi lapsilleen opetettavan seksuaalijärjestöjen mukaista ideologiaa. Tämä tuo myös ongelmia opettajille, jotka eivät haluaisi opettaa tällaista ideologiaa oman uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen tai muun syyn vuoksi. Totean jo tässä vaiheessa, että tämä ideologia on muodostunut nykyään uskonnon kaltaiseksi ideologiaksi ja muoti-ilmiöksi, joka haluttaisiin tuoda yhteiskunnan joka sektorille. Näin sitä on tuotu myös perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen, jotka mm. kuuluvat Opetushallituksen alaisuuteen.

Useat huoltajat ovat pyytäneet lapsilleen vapautusta kyseisestä opetuksesta ja pyytäneet saada korvaavaa opetusta tilalle, missä ei opeteta seksuaalijärjestöjen ajaman ideologian mukaista opetusta. Tällainen opetus pitää sisällään mm. opetusta sukupuolten moninaisuudesta, sukupuoli-identiteetistä tai Pridesta. Opetuksenjärjestäjinä kunnat ja kaupungit pyytävät Opetushallitukselta ohjeistusta tällaiseen huoltajan pyyntöön. Tässä alla yksi tuore suora lainaus Opetushallitukselta tulleesta ohjeistuksesta:

  • Opetussuunnitelman mukainen opetus on oppilaalle pakollista. Ainoat perusteet opetuksen järjestämiselle toisin ovat Perusopetuslain 18 §:ssä ja ne liittyvät aiempiin opintoihin tai oppilaan terveydentilaan. Perusopetusta säätelevät perusopetuslaki, valtioneuvoston asetus valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Perusopetuksessa noudatetaan niistä annettuja sitovia määräyksiä. Perusopetus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta. Kun koulussa joko opetuksessa tai yhteisissä tapahtumissa käsitellään näihin säädöksiin ja opetussuunnitelman perusteisiin perustuvien tavoitteiden mukaisia asioita, niistä ei voida vapauttaa. Lakiin pohjaavat opetussuunnitelman perusteet käsittelevät sukupuolten moninaisuutta perusopetuksen tehtävää kuvaavassa luvussa. Luvussa todetaan yksiselitteisesti, että perusopetuksen tehtäviin kuuluu lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Perusopetusasetuksessa todetaan myös, että opetus ja kasvatus tukevat oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen. Koulut pyrkivät toiminnassaan luonnollisesti hyvään yhteistyöhön kaikkien huoltajien kanssa ja suhtautuvat kunnioittavasti kaikkien kotien kasvatusnäkemyksiin. Oppimateriaalia ei Suomessa tarkasteta eikä säädellä. Koulu ja opettaja valitsevat ammattitaitonsa perusteella kussakin tilanteessa opetussuunnitelman toteuttamiseen parhaiten soveltuvat materiaalit. Huoltajalla ei ole valtuuksia määrätä oppimateriaalista, vaan asia kuuluu opetuksen järjestäjän, koulun ja opettajan päätäntävaltaan. Tasa-arvotyö on taitolaji -opas on Opetushallituksen laatima tukimateriaali koulujen tasa-arvotyön avuksi. Se pohjautuu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja esittelee konkreettisia tapoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen koulussa. Monet kansalaisjärjestöt tuottavat kouluopetukseen soveltuvia aineistoja ja tarjoavat opettajille tietopaketteja. SETA on ihmisoikeusjärjestö, jonka tavoitteena on, että kaikki voisivat elää yhdenvertaisina riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. SETA:n aineistojen kautta kouluilla on mahdollisuus halutessaan saada kokemusasiantuntijuutta opettajan tueksi. Otteita säädöksistä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, kohta 3.1 Perusopetuksen tehtävä:”Perusopetuksen tehtävänä on osaltaan ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Perusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja. ”Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta (422/2012) 2 §: ”Opetuksella ja kasvatuksella edistetään elämän, ihmisarvon loukkaamattomuuden, ihmisoikeuksien, luonnon ja toisten ihmisten kunnioittamista, oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä vastuullisuuteen, yhteistyöhön ja toimintaan, joka edistää ihmisryhmien, kansojen, aatteiden, uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioittamista ja luottamusta.”

Monetkaan huoltajat eivät osaa käyttää pyynnössään ja hakemuksessaan sellaisia termejä kuin koulumaailmassa käytetään. On oikeastaan näsäviisautta Opetushallitukselta antaa seuraava vastaus huoltajalle hakemukseen, jossa huoltaja oli pyytänyt eriyttävää opetusta. Terminä eriyttävä opetus liittyy oppilaan tai opiskelijan erilaisiin tuen tarpeisiin esimerkiksi oppimisvaikeuksien vuoksi. Tällaiseen hakemukseen Opetushallitus oli antanut alla olevan vastauksen tietäen tarkalleen, mitä huoltaja hakemuksellaan tarkoitti. Tässä asiasta tuore esimerkki:

  • Kyseinen koululomake on huoltajan esittämä toive, jonka toteuttaminen ei ole säädösten perusteella mahdollista. Perusopetuslaki 18 §:”Erityiset opetusjärjestelyt: Oppilaan opiskelu voidaan järjestää osittain toisin kuin tässä laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään, jos:
    • 1) oppilaalla katsotaan joltakin osin ennestään olevan perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot;
    • 2) perusopetuksen oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta; tai
    • 3) se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.”

Näistä vastauksista näemme ensinnäkin sen, että Opetushallitus on ottanut opetussuunnitelmaan vaikutteita seksuaalijärjestöiltä ja mainitseekin vastauksessaan SETAn. Samalla Opetushallitus suosittelee kyseiseltä järjestöltä kokemusasiantuntijaa opettajan tueksi. Opetushallitus on myös julkaissut opettajille oppaan Tasa-arvotyö on taitolaji. Jo nämä seikat osoittavat sen, että ohjeistukset ovat ristiriidassa Yhdenvertaisuuslain kanssa, jossa sanotaan, että ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Miksi näistä vain seksuaalinen suuntautuminen nostetaan voimakkaasti esille?

Kysymys 1: Miksi Opetushallitus nostaa vain yhden vähemmistön esille näin vahvasti ohjeistuksessaan ja tuonut sen sitä kautta opetukseen? Tämä on käytännössä piilotettu tasa-arvo-sanan alle. Miksi esimerkiksi jonkin vähemmistöuskonnon edustaja ei voi tulla koululle puhumaan tai miksi siitä ei tehdä erillistä opasta ja kytketä asiaa opetussuunnitelmaan? Kyse on pitkälti samasta asiasta.

Kysymys 2: Tällaisesta toiminnasta näin laajassa mittakaavassa ei mainita Perusopetuslaissa eikä -asetuksessa.

Lisäksi Opetushallitus myös toteaa vastauksessaan, että tällaisesta opetuksesta ei oppilasta tai opiskelijaa voida vapauttaa. Tämä vastaus tuo sitten Opetushallituksen ohjeistuksen ongelmalliseksi. Tällä lausunnolla Opetushallitus ohittaa neljä seuraavaa asiaa:

  1. Perustuslaki 6§: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
  2. Perustuslaki 11§: Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
  3. Perusopetuslaki 3§: Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa.
  4. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa todetaan seuraavasti: Perusopetuslain mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Yhteistyöllä tuetaan kasvatuksen ja opetuksen järjestämistä siten, että jokainen oppilas saa oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea. Yhteistyö edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Huoltajien osallisuus sekä mahdollisuus olla mukana koulutyössä ja sen kehittämisessä on keskeinen osa koulun toimintakulttuuria. Kodin ja koulun kasvatusyhteistyö lisää oppilaan, luokan ja koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta. Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta. Koulu tukee kotien kasvatustehtävää ja vastaa oppilaan opetuksesta ja kasvatuksesta kouluyhteisön jäsenenä.

Kysymys 3: Opetushallitus ei voi toimia perustuslain yli. Ketään ei saa asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen vuoksi. Opetus on tapahduttava yhteistyössä kodin kanssa kuten laissa sanotaan ja myös opetussuunnitelmassa. Miksi Opetushallitus ohjeistaa näiden asioiden yli? Opetushallitus ei voi pakottaa oppilaita tai opiskelijoita osallistumaan tällaiseen opetukseen, eikä ohjeistaa opetuksenjärjestäjiä toimimaan näin.

Tasa-arvo on taitolaji-kirjaan olisi hyvä jokaisen huoltajan tutustua ja miettiä, että oikeastiko Opetushallitus tekee tällaista materiaalia opetuksen tueksi. Tässä muutama kysymys kirjasta, koska on arveluttavaa, että tällainen kirja tehdään opetukseen opettajille oppaaksi. Alla muutama kysymys kirjasta:

Kysymys 4: Onko koulun tehtävä todellakin seuraava ja opettaa tällaisia asioita oppilaille ja opiskelijoille? “Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Kokemus omasta sukupuolesta voi myös muuttua ja vaihdella eri elämänvaiheissa. Yksilön sukupuoli onkin aina moninainen kokonaisuus ja kirjo ominaisuuksia.”

Kysymys 5: Miksi Opetushallitus on luonut rinnalle opetussuunnitelman kaltaisen kirjan keskittyen pelkästään sukupuolisuuden asioihin? Tässä näkyy jälleen, mihin suuntaan Opetushallitus painottaa asioita. Kirjassa Opetushallitus myös ohjeistaa sivumennen oppimateriaalien tuottajia tuottamaan tietynlaista opetusmateriaalia.

Kysymys 6: Opetushallitus ohjeistaa edellä mainituissa asioissa paljon sellaista, jota ei missään laissa mainita. Materiaali kumpuaa seksuaalijärjestöjen ideologiasta. Opetuksen täytyisi olla puolueetonta, joka ei toteudu tässä tilanteessa. Onko Opetushallitus toiminut seksuaalijärjestöjen kanssa yhteistyössä ja tuottanut sillä tavalla puolueellista materiaalia?

Suomessa laki tuntee vain miehen ja naisen. Kolmatta sukupuolta ei ole. Tätä kyllä yritetään hallituksen toimesta saada aikaan mm. uusimalla henkilötunnusjärjestelmä. Toisaalla hallituksella on ohjelmassa intersektionaalinen tasa-arvo-ohjelma, jossa tuodaan myös näitä asioita esille. Meillä on yhteiskunnassamme henkilöitä, jotka tuntevat mielenkiintoa samaa sukupuolta kohtaan ja heille on sallittu lain voimalla avioliitto. Lisäksi laissa on annettu oikeus aikuisen ihmisen vaihtaa sukupuolta tietyt ehdot täyttäen ja tutkimukset läpi käyden. Tässä kappaleessa mainitut asiat ovat sellaisia, joita lain varjolla voisi opettaa sukupuolisuuteen liittyvistä asioista ja se on lyhyesti kerrottu.

Pasi Mustonen, erityisopettaja
kasvatustieteen maisteri
lapsiperheen isä
Kokoomuksen rivijäsen
Kerava

Opetushallituksen vastaukset kanteluun

Varsinainen kantelu näkyy tässä blogissa toisena artikkelina. Kantelu koski pääasiassa sitä, että opetukseen on nykyisin tuotu sukupuolen moninaisuuteen ja sen ympärille liittyviä asioita. Se on nyt alkanut aiheuttaa ongelmaa sellaisille huoltajille, jotka eivät haluaisi lapsilleen opetettavan tällaista oppia, joka on seksuaalijärjestöjen ajaman ideologian mukaista oppia. Tämä tuo myös ongelmia opettajille, jotka eivät haluaisi opettaa tällaista ideologiaa oman uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen tai muun syyn vuoksi. 

Useat huoltajat ovat pyytäneet lapsilleen vapautusta kyseisestä opetuksesta ja pyytäneet saada korvaavaa opetusta tilalle, missä ei opeteta tätä oppia. Tällainen opetus pitää sisällään mm. opetusta sukupuolten moninaisuudesta, sukupuoli-identiteetistä tai Pridesta. Opetuksenjärjestäjinä kunnat ja kaupungit pyytävät Opetushallitukselta ohjeistusta tällaiseen huoltajan pyyntöön. Opetushallitukselta on tullut vastauksia, että tällaiseen opetukseen on pakko osallistua.

Tässä tuon esille sen, että Opetushallituksella ei ole mitään perusteita pakottaa oppilasta opetukseen, joka sotii hänen vakaumustansa vastaan. Uskonnon- ja mielipiteenvapaus menee tämän edelle. Se selviää alla olevasta keskustelusta. Keskustelusta käy myös ilmi, kuinka voimakkaasti sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat ovat otettu osaksi opetussuunnitelmaa. Vastauksien perusteella näyttää, että Opetushallitus valuttaakin vastuun tässä yksittäisen opettajan tasolle, jossa opettaja voi itse päättää, millaista opetusta antaa ja millaisia ulkopuolisia asiantuntijoita pyytää tunneilleen. Opettaja voi yhtä hyvin pyytää tunneilleen asiantuntijoiksi eri uskontojen asiantuntijoita seksuaalijärjestöjen sijaan. Tekstistä käy myös ilmi, että seksuaalijärjestöt ovat olleet mukana ainakin laatimassa Tasa-arvotyö on taitolaji-opasta.

Alla on käymäni keskustelu asiasta Opetushallituksen kanssa. Käytän siinä itsestäni termiä kantelija. Joihinkin asioihin olen pyytänyt tarkentavan jatkokysymyksen. Punaisella olen merkinnyt ne asiat, jotka olivat minulle tässä merkittäviä asioita tietää. Läheskään kaikkiin kysymyksiin en ole saanut vastausta, jota pidän aristeluna Opetushallitukselta. Monet kysymykset Opetushallitus sivuuttaa tai vastaa kierrellen.

Opetushallitus päätti yksipuolisesti lopettaa vastaamisen toisen vastauskerran jälkeen vedoten siihen, että he ovat omalta osaltaan toimivaltansa puitteissa vastanneet keskeisiin kysymyksiin eivätkä näe enää tarvetta jatkaa kommentointia.

Teksti on hieman vaikea lukea, kun siinä on kysymyksiä ja OPH:n vastauksille jatkokysymyksiä. Kysymykset ovat tässä lisäksi irrallisena varsinaisen kanteluni tekstistä.

Kantelijan kysymys 1: Miksi Opetushallitus nostaa vain yhden vähemmistön esille näin vahvasti ohjeistuksessaan ja tuonut sen sitä kautta opetukseen? Tämä on käytännössä piilotettu tasa-arvo-sanan alle. Miksi esimerkiksi jonkin vähemmistöuskonnon edustaja ei voi tulla koululle puhumaan tai miksi siitä ei tehdä erillistä opasta ja kytketä asiaa opetussuunnitelmaan? Kyse on pitkälti samasta asiasta. 

·      OPH:n vastaus kysymykseen 1: Perusopetuksen opetussuunnitelma on ihmisoikeusperustainen.
Oppilaitoksilla on lakisääteinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Syrjimättömyys sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen
ilmaisun mukaan (sukupuolen moninaisuus) on suojattu tasa-arvolailla, seksuaaliseen orientaatioon perustuva syrjintä on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. 

o  Kantelijan jatkokysymys1: Ihmisoikeus on myös uskonnollisilla henkilöillä ja niillä henkilöillä, jotka eivät voi vakaumuksen tai mielipiteensä vuoksi hyväksyä sukupuolen moninaisuutta. Kyse on siitä, että ei voi hyväksyä sitä ideologiaa, joka liittyy
sukupuolen moninaisuuteen liittyviin asioihin ja niiden taustalla vaikuttaviin asioihin. Yksilöä kohtaan tässä ei ole kyse syrjinnästä.

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 1: Opetussuunnitelman mukainen opetettavat asiat perustuvat peruskouluasetuksen mukaisesti tieteelliseen tietoon. Opetus on
perusopetuslain mukaan oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja
puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen
vaikuttamisen kanavana.

 

·      OPH:n vastaus kysymykseen 1 jatkuu: Tasa-arvolaki muuttui vuoden 2015 alusta lukien samalla kun yhdenvertaisuuslaki säädettiin. Tällöin lakiin
lisättiin syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun vuoksi, ja lakia sovelletaan myös syrjintään, joka perustuu siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen (intersukupuoliset henkilöt). Uudet säännökset tulivat tasa-arvolakiin erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjintäsuojan täsmentämiseksi ja laajentamiseksi.

Koska oppilaitoksilla on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite, Opetushallitus on ohjeistanut asiaa ja laatinut koulujen työn avuksi tukimateriaalia erityisesti lakiin sisältyvien uusien asioiden toimeenpanoa varten.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä on maailmanlaajuinen ongelma, johon mm. Unesco on kiinnittänyt erityishuomiota vuonna 2016 (Out in the Open – Education sector responses to violence based on sexual orientation and gender identity/expression) sekä sen sovelluksena Euroopan neuvosto 2018 (Safe at school: Education sector responses to violence based on sexual orientation, gender identity/expression or sex characteristics in Europe). IGLYO-järjestön kartoituksessa Suomi saa muita Pohjoismaita huonommat arviot.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eivät ole yksi vähemmistö, vaan laaja joukko erilaisia vähemmistöjä, joitten olemassaoloon on edelleen kiinnitetty liian vähän huomiota ja joihin kohdistuu syrjintää. Tämä tulee esille
esimerkiksi siten, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista lähes kaikki ovat ulkopuolisuuden ohella kokeneet kiusaamista koulussa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet korostaakin kiusaamisen ehkäisyä, osallistavaa toimintakulttuuria ja erilaisuuden näkemistä voimavarana.

o  Kantelijan jatkokysymys 2: Tämä on saanut aikaan sen, että monesti kristityt tai muuten uskonnolliset ihmiset saavat kokea syrjintää, vaikka yhdenvertaisuuslaki ei pitäisi sallia sitä. Saamme seurata asiaa vaikka eri medioista, kuinka uskonnollisia yhteisöjä tai ihmisiä vastaan hyökätään tällä hetkellä. Myös uskonnollisten kotien lapset saavat kokea monesti paljon kiusaamista kouluissa. Miksi tätä ei ole korostettu opetussuunnitelman perusteissa ja kiusaamisen ehkäisyssä vastaavassa mittakaavassa? Missä on otettu huomioon tämän asian yhdenvertaisuuden
edistämisvelvoite?

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 2: Oppilaitoksilla on lakisääteinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, tässä työssä otetaan huomioon kaikki syrjintäperusteet.
Kouluterveyskyselyissä uskonto ei ole noussut erityisellä tavalla esille kiusaamisen perusteena.
 Kouluja koskeva velvoite yhdenvertaisuuden edistämiseen on kirjattu yhdenvertaisuuslakiin ja asia on nostettu

opetussuunnitelman perusteissa esille lukuisissa kohdissa. Esimerkiksi
perusopetuksen toimintakulttuurissa on kohta Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo,
jossa todetaan: ”Oppiva yhteisö edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi samanarvoisina riippumatta
mistään henkilöön liittyvästä tekijästä. Samanarvoisuus ei merkitse samanlaisuutta. Yhdenvertainen kohtelu edellyttää sekä perusoikeuksien ja osallistumisen mahdollisuuksien turvaamista kaikille että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista.”

 

·      OPH:n vastaus kysymykseen 1 jatkuu: Erilaiset ulkopuoliset asiantuntijat ja kokemusasiantuntijat ovat pedagoginen keino syventää ja elävöittää opetussuunnitelman mukaista opetusta, ja niitä käytetään opettajan pedagogisen harkinnan mukaan eri oppiaineiden opetuksessa. Esimerkiksi vähemmistöuskontojen vierailut koulussa ovat jo pitkään olleet katsomusaineiden opettajien käyttämä keino.

o  Kantelijan jatkokysymys 3: Kysymys kuuluukin tähän, että voiko Opetushallituksen mukaan olla hyväksyttävää ja suositteleeko Opetushallitus, että kouluihin tulee pitämään oppitunteja herätysliikkeiden, helluntalaisten, jehovan todistajien tai muiden uskonnollisten yhteisöjen edustajia? Jos ei, niin miksi mm. SETA:n edustaja voi tulla? 

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 3: Opetushallitus ei ota kantaa koulujen käyttämiin vierailijoihin tai kokemusasiantuntijoihin. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että opetus on opetussuunnitelman mukaista. Opettaja tekee pedagogisen arvion siitä, millaisin opetusmenetelmin opetusta on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa. Kouluissa käy monenlaisia vierailijoita varsin erilaisista kansalaisjärjestöistä. Uskonnollisten yhteisöjen vierailijoita käy katsomusaineitten tunneilla ja monilla kouluilla on tiivistä yhteistyötä paikallisen evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa. 

 

Kantelijan kysymys 2: Tällaisesta toiminnasta näin laajassa
mittakaavassa ei mainita Perusopetuslaissa eikä -asetuksessa.

·      OPH:n vastaus kysymykseen 2: Opetushallituksen lakisääteisenä tehtävänä on laatia opetussuunnitelman
perusteet, joitten mukaiset opetussuunnitelmat laaditaan paikallisesti. Näin Opetushallitus tehtävänsä mukaisesti linjaa, sidosryhmiä kuullen, mitä perusopetuksessa opetetaan.

o  Kantelijan jatkokysymys 4: Keitä ovat nämä sidosryhmät, joita Opetushallitus kuuntelee linjatessaan perusopetuksen
opetuksesta?
 

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 4: Perustetyölle on ollut asetettuna sidosryhmiä edustava ohjausryhmä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on ollut avoimessa nettikommentoinnissa. Viimeisessä uudistuksessa on esimerkiksi ollut
eri yliopistoista koottu asiantuntijaryhmä sekä ohjausryhmä, jossa edustettuina
on ollut Elinkeinoelämän keskusliitto, Finlands Svenska Lärarförbund FSL,
Suomen rehtorit ry, Suomen luokanopettajat ry, Suomen vanhempainliitto ry,
Aineopettajaliitto AOL, opetus- ja kulttuuriministeriö, Sivistystyönantajat ry,
Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Suomen Kuntaliitto ry, Aikuislukioiden Rehtorit
AiRe ry sekä Yksityiskoulujen Liitto. Sen lisäksi on pyydetty lausunto lukuisilta tahoilta. Opetushallituksen ylimmän päättävän tahon eli johtokunnan jäsenet löytyvät täältä 
https://www.oph.fi/fi/tietoa-meista/opetushallituksen-organisaatio-ja-johtaminen

 

·      OPH:n vastaus kantelijan ksymykseen 2 jatkuu: Tämän mukaisesti Perusopetuksen opetussuunnitelman
perusteet 2014 määrittelevät perusopetuksen tehtäväksi mm: ”Perusopetuksen tehtävänä on osaltaan ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Perusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.

Kantelijan kysymys 3: Opetushallitus ei voi toimia perustuslain yli. Ketään ei saa asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen vuoksi. Opetus on tapahduttava yhteistyössä kodin kanssa kuten laissa sanotaan ja myös opetussuunnitelmassa. Miksi Opetushallitus ohjeistaa näiden asioiden yli? Opetushallitus ei voi pakottaa oppilaita tai opiskelijoita osallistumaan tällaiseen opetukseen, eikä ohjeistaa opetuksenjärjestäjiä toimimaan näin.

·      OPH:n vastaus kantelijan kysymykseen 3: Perustuslain mukaisesti kaikki oppilaat ovat oikeutettuja perusopetuslain mukaiseen opetukseen. Opetussuunnitelman mukainen opetus on oppilaalle pakollista, ja sisällöltään vakaumuksen mukaan eriytyvää opetusta on perusopetuslain mukaan vain katsomusaineissa.

o  Kantelijan jatkokysymys 4: Opetushallitus siis ohjeistaa opetuksen järjestäjiä, että sukupuolen moninaisuuteen liittyvä opetus on pakollista? Tämä on yksi merkittävä kysymys ja toteamus. Tässä mennään yli oppilaan ja hänen kotinsa vakaumuksen. Kyse voi olla myös vain kodin mielipiteestä ja se ei aina liity johonkin uskontoon.

 

Viime vuonna eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi, että koulun
joulujuhlia ei voi viettää kirkoissa, koska se on ristiriidassa joidenkin kotien vakaumuksen kanssa. Tässä kantelun oli tehnyt Uskonnottomat Suomessa ry.
Kantelun tekijä ei ollut uskonnollinen, vaan täysin uskonnoton. Oli siis kyse heidän mielipiteestään.

 

Tässä linjauksessa on mm. seuraava kohta, jota kohtaan Opetushallituksen pakottaminen sukupuolen moninaisuuteen liittyvään opetukseen on ristiriidassa:

“Perustuslakivaliokunta on edelleen todennut (PeVM 10/2002 vp), että opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.” 

 

Lisäksi tässä linjauksessa todetaan:

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVM 2/2014 vp) pitänyt tärkeänä, että koulujen toiminnassa ja niitä koskevassa ohjauksessa otetaan huomioon keskeiset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, kuten indoktrinaation kielto, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus.  

 

Kun katsotaan Opetushallituksen panostusta sukupuolen moninaisuuteen liittyviin asioihin ja kokonaisuuksiin, niin se näyttäytyy aivan suoraan indoktrinaationa ja ei ole neutraalia. Lisäksi uskonnollisia ei suvaita, jos kyseinen opetus pakotetaan vakaumuksensa tai mielipiteensä mukaan siitä kieltäytyville. Missä on silloin tuossa mainittu moniarvoisuus huomioitu? 

 

o   OPH:n vastaus jatkokysymykseen 4: Opetushallitus noudattaa tässä asiassa, kuten muutenkin, Suomen virallisia päätöksiä ja kansainvälisiä sopimuksia. Kysyjän käsitys opetuksen ideologisesta luonteesta ei vastaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita, joissa on määrätty, että opetus on tieteelliseen
tietoon perustuvaa eikä se saa olla ideologioihin sitouttavaa. Opetussuunnitelman perusteet kuvastaa tämänhetkistä laajasti hyväksyttyä
tieteellistä käsitystä asioista.

 

Opetus ohjaa oppilaita suhtautumaan tietoon kriittisesti sekä avarakatseisesti ymmärtämään, että yhteiskunnassa eri ihmisillä on erilaisia arvolähtökohtia sekä erilaisia käsityksiä asioista. 

Lastenoikeuksien sopimus turvaa lapsen oikeuden saada laajasti tietoa.

17 artikla: ”… lapsi saa tietoa monenlaisista
kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen.”

 

Kantelijan kysymys 4: Onko koulun tehtävä todellakin seuraava ja opettaa tällaisia asioita oppilaille ja opiskelijoille? “Jokaisella
tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies
hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Kokemus omasta sukupuolesta voi myös muuttua ja vaihdella eri elämänvaiheissa. Yksilön sukupuoli onkin aina moninainen kokonaisuus ja kirjo ominaisuuksia.”

Kantelijan kysymys 5: Miksi Opetushallitus on luonut rinnalle
opetussuunnitelman kaltaisen kirjan keskittyen pelkästään sukupuolisuuden asioihin?
Tässä näkyy jälleen, mihin suuntaan Opetushallitus painottaa asioita. Kirjassa Opetushallitus myös ohjeistaa sivumennen oppimateriaalien tuottajia tuottamaan tietynlaista opetusmateriaalia.

Kantelijan kysymys 6: Opetushallitus ohjeistaa edellä mainituissa
asioissa paljon sellaista, jota ei missään laissa mainita.
Materiaali kumpuaa
seksuaalijärjestöjen ideologiasta. Opetuksen täytyisi olla puolueetonta, joka
ei toteudu tässä tilanteessa.
Onko Opetushallitus toiminut
seksuaalijärjestöjen kanssa yhteistyössä ja tuottanut sillä tavalla
puolueellista materiaalia?

·      OPH:n vastaus kysymyksiin 4,5 ja 6: Opetushallitus tuottaa oppaita myös monista asioista, tämä ei ole ainoa. Tasa-arvotyö on taitolaji -opas on laadittu koulujen tueksi silloin, kun tasa-arvotyö laajeni koskemaan myös perusopetusta. Samalla astui voimaan yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolain muutos, jolla sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu lisättiin kielletyn syrjinnän piiriin. Oppaan tarkoitus oli ja on edelleen auttaa kouluja toteuttamaan uutta velvoitetta. Opas on laadittu laajan asiantuntijaryhmän toimesta, eri tahoja kuullen.

o  Kantelijan jatkokysymys 5: Pyydän
saada listauksen, ketä kuuluu tähän laajaan asiantuntijaryhmään ja eri
tahoihin. Lisäksi en saanut vastausta kysymykseeni, onko Opetushallitus
toiminut yhteistyössä seksuaalijärjestöjen kanssa.

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 5: Uusimman Mukana-oppaan valmistelussa on kuultu noin 60 eri sidosryhmätahoa. Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaan valmistelussa mukana olleita tahoja on noin 20. Oppaan kirjoitustyöstä on vastannut Opetushallitus, sosiaali- ja terveysministeriö ja tasa-arvovaltuutettu. Opetushallitus työskentelee monenlaisten sidosryhmien kanssa, seksuaalivähemmistöjä koskevissa
asioissa luonnollisesti myös seksuaalijärjestöjen kanssa.

 

·      OPH:n vastaus kysymyksiin 4,5 ja 6 jatkuu: Opas tukee sekä opetussuunnitelman että tasa-arvolain velvoitteitten toteuttamista koulussa. Oppaan terminologia ja määritelmät noudattavat THL:n virallista käytäntöä. Juuri tehdyn perusopetuksen koulujen tasa-arvotyötä koskevan tutkimuksen mukaan opas on koulujen mielestä tukenut työtä hyvin. Saman tutkimuksen mukaan tarvitaan edelleen runsaasti lisää tukea ja koulutusta.

Lisätietoa aiheesta mm Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen verkkosivuilla: 
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/sukupuolen-moninaisuus

Keskustelu päättyy tähän.

Säästäkää edes lapset Pride-ideologialta

On se aika tänä vuonna, että Pride-viikko alkaa olla ohi. Olemme saaneet nähdä ja lukea monenlaisia juttuja ja keskusteluja tästä kyseisestä asiasta tämän viikon aikana. Yksi asia on ollut varsin surullista huomata. Se on se, että kuinka tätä Pride-viikon sanomaa halutaan nykyään myös levittää lapsille. Lapset halutaan totuttaa mukaan tähän asiaan, joka alunperin on liittynyt aikuisten välisiin asioihin ja seksuaalisen tasa-arvon lisäämiseen. Nyt Pridesta näyttää tulleen enemmän ideologinen, oma uskonnollinen, poliittinen tai tiettyä oppia levittävä tapahtuma. Se on luotu kuin joksikin muotitapahtumaksi tai kansanjuhlaksi. Moni julkinen toimija tai yritys liittyy tähän mukaan varmastikin täysin ymmärtämättä tapahtuman syvällistä merkitystä. Vähintään yrityksen logo internetissä muutetaan Priden väreihin tuen osoittamiseksi. Voidaan myös puhua sateenkaari-ideologiasta, -uskonnosta tai -opista kuten edellä mainitsin. Tämä ideologia korostaa vapautta, ihmisen oman elämän herruutta ja sitä, ettei ole mitään ylempää auktoriteettia, joka hallitsisi ihmistä ja koko tätä maailmankaikkeutta.

Erityisesti tänä vuonna tukijoihin on liittynyt myös monia opetusvirastoja. Perusteena tähän monille on ollut varmastikin opetussuunnitelman viittaukset tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen suhtautumiseen toisia ihmisiä kohtaan. Jos johto tekee päätöksen vaikka opetusvirastossa tai jonkun yrityksen johdossa, että kyseinen organisaatio osallistuu Prideen, niin se aiheuttaa monille työntekijöille hankalan tilanteen, koska moni ei haluaisi olla sellaisessa mukana. Ajatellaan vaikka opettajia. Kun opetusvirasto kehottaa opettajia osallistumaan Prideen vaikka askartelemalla tai piirtämällä jotain tähän liittyvää oppilaiden kanssa, niin ei kaikki opettajat halua kertoa tai opettaa lapsille tällaista. Voi olla, että opettaja ei yksinkertaisesti omantuntonsa tai moraalinsa vuoksi pysty kertomaan tästä lapsille ja onko se lapsen kehityksellekään hyväksi. Seuraava sosiaalisessa mediassa pyörivä kuva varmasti selventää ajatusta. Tätäkö me haluamme lapsillemme?

Opetussuunnitelmat eivät kuitenkaan kerro puhuttaessa tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, että se koskisi pelkästään Pride-tapahtumia tai sateenkaarijärjestöjen opetusmateriaaleja. Sen pitäisi koskea siinä tapauksessa myös muita vähemmistöjä ja tästä kirjoitan seuraavassa kappaleessa.

Arvoisa lukija! Jos teksti saa sinulla jo tässä vaiheessa herneen nousemaan nenään, niin lue silti vielä hiukan eteenpäin.

Esimerkiksi meillä Suomessa on monenlaisia vähemmistöjä, jotka myös tarvitsisivat tasa-arvoista kohtelua. Mainitsen tässä muutaman vähemmistön. Meillä on keskuudessamme invalideja ja eri vammoista kärsiviä ihmisiä. Meillä on eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä. Meillä on saamelaisia ja eri kansoista tulleita ihmisiä. Tätä listaa voisi jatkaa pitkällekin. Milloin vaikka nämä mainitut ja muut vähemmistöt otetaan huomioon? Voisiko Prideen osallistuvat lähteä marssimaan ja liputtamaan näidenkin vähemmistöjen puolesta, koska hehän viettävät Pridea tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden hengessä? Voitaisiinko kouluissa ja koko yhteiskunnassa alkaa viettämään viikkoa invalideja ja eri vammoista kärsiviä muistaen ja tutustuen vaikka esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviin asioihin? Voitaisiinko kouluissa järjestää viikko islamilaisuuden hengessä ja toinen viikko lestadiolaisuuden virsiperinteeseen tutustuen Siionin lauluja veisaten? Millainen meteli ja vastustus siitä syntyisikään, jos meillä alettaisiin viettää viikkoja islamilaisuutta tai virsien veisuuta korostaen? Siihen loppuisi suvaitsevaisuus.

Tässä edellisessä kappaleessa esiin nostettu asia on koko asian ongelma. Miksi tämä tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus kohdistuu vain yhden asian ympärille? Tässä kohti paljastuu lopullisesti tämän asian yksinaamaisuus. On vain yhdenlaista suvaitsevaisuutta. Saman voi jokainen todeta lukemalla nykyisen hallituksen intersektionaalisen tasa-arvo-ohjelman.

En ole nähnyt vielä yhdenkään Pridea kannattavan kertovan, kuinka he ottavat omassa toiminnassaan huomioon muut vähemmistöt. Totuus kuitenkin on se, että heidän ideologiansa kääriytyy vain erilaisten seksuaalisuuden muotojen ja niiden erilaisuuden tukemisen ympärille. Siinä on se heidän suvaitsevaisuus lyhykäisyydessään.

Uskonnollisista yhteisöistä Priden kannattajiksi on lähtenyt Suomen luterilainen kirkko ja sen ympärillä toimiva muutama yhdistys. Se ei kuitenkaan ole ollut ongelmatonta. Piispojen kiistely ja mielipiteet ovat kuin osa huvittavaa näytelmää. Siksi voisikin laittaa popcorneja tulemaan ja seurata tätä näytelmää niitä popsien. Heille kun ei näytä olevan selvää, mihin Kirjaan kirkon oppi perustuu. Eikä sekään, ettei sen Kirjan koko sanoma ole pelkästään ja ainoastaan rakkaus, vaikka sitä siellä paljon on. Kirkko on kuin uppoamassa oleva vene odottaen, kuka irrottaa lopulta pohjatapin ja se on sitten sen veneen menoa. Tätä ennen monet hyppäävät veneestä pois ja pelastautuvat ennen sen lopullista uppoamista.

Haluan tässä vaiheessa korostaa, että jokainen ihminen on lähimmäinen ja kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja kaikkia kohtaan täytyy olla kunnioittava. Miksi sitten Pride saa aikaan vastareaktioita? Priden ja sateenkaariväen ideologia alkaa nykyään saada kovan vastareaktion, kun sitä tuputetaan aivan joka paikassa ja kukaan ei saisi sanoa siitä mitään vastaan. Vastustajat halutaan leimata ja maalittaa. Vastustajia luullaan ainoastaan eri uskontoja edustaviksi, mutta nykyään vastustusta näkyy jo ei-uskovaistenkin keskuudessa. Eri mediat alkavat olla täynnä pelkästään tätä asiaa. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuulla samaa toitotusta. Mediatalot ovat menneet mukaan tähän muoti-ideologiaan. Miksi sateenkaariväki ei voisi elää ilman tällaisia viikkoja ja ilman itseään esille tuoden? Näinhän elää muutkin vähemmistöt. Ei esimerkiksi äsken mainitsemistani vähemmistöistä kukaan tuo itseään esille marssien ja lippuja heilutellen vaatien kaikkien olevan samaa mieltä.

Ihmiset ovat kautta aikain ajatelleet eri asioista eri tavoin. Tämä näkyy uskontojen, erilaisten ideologioiden ja vaikkapa puolueiden erilaisuutena. Nyt olemme saaneet Priden uuden muoti-ideologian esiintuojaksi. Tätä vaan eivät kaikki näe sellaisena asiana, joka olisi meille hyväksi kansakuntana.

Kansakuntamme historia ja hyvinvointi on pohjautunut perustalle koti, uskonto ja isänmaa. Tässä keskiössä on ollut perheyksikkö, johon ovat kuuluneet isä, äiti ja lapset. Toki myös yksinäisiä on ollut keskuudessamme. Ihmiset ovat turvanneet Jumalaan ja sen turvin selvinneet Suomessa sotienkin yli. Isämme ja esi-isämme ovat rakentaneet työllään tämän maan meille valmiiksi. Nyt kaikki tämä halutaan romuttaa kovaa vauhtia. Esi-isämme kääntyisivät haudassaan nähdessään nykymenon yhteiskunnassamme. On havaittavissa, että isänmaan kunnioituskin on laskussa ja sen arvostus, mitä esi-isämme ovat tehneet. Viime sodista on aikaa noin 80 vuotta ja näyttää, että sinä aikana monilla alkaa unohtua ne loputtomat uhraukset, joita silloin on meidän hyväksemme tehty. Ilmeisesti sanonta koti, uskonto ja isänmaa pitäisi muotoilla muotoon koti, vapaus ja välinpitämättömyys.

Olimme perheeni kanssa kesällä Lapissa lomalla. Pysähdyimme Pelkosenniemellä olevalle sotamuistomerkille, joka oli paikalla, missä suomalaiset nujersivat vihollisen. Muistomerkin sanoma kertoo siitä, mihin silloin turvattiin. “Tässä auttoi Herra”

Tässä artikkelissani olevat kaksi kuvaa kertovat aika suoraan, mitä kohti kansamme ja myös muun maailman meno on menossa.

Ehkä vielä jotkut havahtuvat tähän?

Tervetuloa blogiini!

Näyteikkuna

Olen kokoomuksen ehdokkaana Keravalla kuntavaaleissa 2021. Mottoni ajatuksissa ja päätöksissä on: koti, uskonto ja isänmaa sekä maalaisjärki.

Haluan tuoda oman osaamiseni Keravan hyväksi. On tärkeää, että Kerava on perheystävällinen kaupunki ja koulutusmahdollisuudet nuorisolle ovat hyvät. Keravan yritysteollisuusalueen kasvu on hyväksi alueen kehittymiselle. Kaupungin täytyy tukea yrityksiä omalta osaltaan, koska yritykset tuovat työtä ja hyvinvointia. Teknologia- ja digitaitoihin sekä koulutukseen, yrittäjyyteen ja kansainvälisyyteen panostamalla pysymme mukana kansainvälisessä kilpailussa. Keravan hyvä sijainti tukee näitä asioita.

Keravan täytyy olla asuinpaikkana kaikille houkutteleva ja täällä täytyy olla turvallista asua.

Kaikki blogin jutut eivät liity paikallisesti Keravaan, vaan ovat osa yhteiskunnallista keskustelua.

Artikkelit ja jutut ovat jaettavissa, kun klikkaat otsikkoa. Sen jälkeen alhaalla on eri sovellusten painikkeet. Jakamalla autat saamaan asioille laajemman näkyvyyden.

Tässä videolla kerron kuntavaaliteemoistani Keravalla.

Keravan turvallisuustilannetta on parannettava

Keravan asukkaiden keskuudessa toimii hyvin erilaiset sosiaalisen median ryhmät, joiden avulla asukkaat voivat viestiä toisilleen asiasta kuin asiasta. Näissä ryhmissä on alkanut olla hälyttävän paljon ilmoituksia rikoksista, joita tuntuu tapahtuvan päivittäin.

Nuorisoporukat voivat heitellä vanhuksia esimerkiksi jogurttipurkeilla tai sylkeä vanhusten päälle. Vanhuksilta saatetaan ryöstää kadulla koruja tai ryöstää reppuja tai laukkuja. Ryöstelyn kohteena eivät kuitenkaan ole ainoastaan vanhukset. Kohteeksi saattaa joutua kuka aikuinen tahansa tai jopa pieni lapsi. Pyörävarkaudet ovat arkipäivää. Nyt autot ovat joutuneet sabotaasien ja murtojen kohteeksi. Listaa epänormaalista toiminnasta voisi jatkaa tästä eteenpäin…

Huumeongelma rehottaa tietyissä kohti kaupunkia ja ihmiset laittavat kuvia huumeruiskuista tämän tästä, mistä niitä on jälleen löytynyt ja varoittelevat toisiaan niistä. Näkyvimpiä paikkoja päihdeongelmalle ovat Prisma-aukio ja rautatien ali menevät tunnelit.

Mikä on tuonut Keravalle tällaisen menon? Täällä pidempään asuneiden mielestä tällaisia ilmiöitä ei ole ollut nähtävissä tässä laajuudessa tätä ennen. Onko Keravalla mitään tahoa, joka voisi tästä asiasta ottaa koppia??? Keravalla on hyvin toimiva lastensuojelu ja sosiaalitoimi, joka voisi auttaa perheitä lasten ja nuorison kasvatusongelmissa. Keravalla on turvallisuuspäällikkö. Valvontakameroita on lisätty. Onko näistä apua? Poliisin resurssit ovat yksi iso huolenaihe Keravalla. Toki poliisiasia ei ole Keravan kaupungin päätettävissä, mutta asiasta voi pitää meteliä eteenpäin, että poliisien toiminnalle on kova tarve Keravalla.

Kaupunkilaisen ja asukkaan näkökulmasta tähän asiaan ei ole puututtu tarvittavan ripeästi ja tilanteen ei voi antaa ryöstäytyä käsistä. Asukkaiden täytyy saada kulkea turvallisesti liikkuessaan Keravalla.

Kantelu oikeuskanslerille valtioneuvoston intersektionaalisfeministisestä tasa-arvo-ohjelmasta

KANTELU OIKEUSKANSLERILLE

Viranomainen ja henkilöt:
Kantelu koskee Suomen hallitusta eli valtioneuvostoa ja sen tasa-arvo-ohjelmaa 2020-2023

Menettelyn tai päätösten yksilöinti:
Valtioneuvosto julkaisi tasa-arvo-ohjelmansa 25.6.2020 ja asia koskee sitä sekä sen valmisteluun liittyviä toimia. Tällä ohjelmalla on laajalle vaikuttavia asioita yhteiskunnassamme.

Asian kuvaus:

1.     Valtioneuvosto ei ole kertonut edes eduskunnalle tätä ennen, että tasa-arvo-ohjelman valmisteluun on osallistunut vuonna 2020 perustettu sateenkaariyhteistyöverkosto, johon kuuluvat Seta, Trasek, ISIO, Sateenkaariperheet ja Amnestyn Suomen osasto. Miksi sen perustaminen on tapahtunut salassa jopa eduskunnalta? Valtioneuvosto valmistelee yhtä aikaa avoimuusrekisteriä eli lobbarirekisteriä ja tämä em. toiminta ei ole ollut myöskään tämän hankkeen mukaista.

 

2.     Miksi tasa-arvon nimissä ohjelman valmistelussa ei ole kuultu uskonnollisia yhteisöjä, joita Suomessa on paljon? Monet niistä kuuluvat vähemmistöihin ja olisi tämän ohjelman mukaista myös kuulla heitä tasa-arvoisen ohjelman valmistelussa. Tällaisia uskonnollisia yhteisöjä ovat luterilaisen kirkon herätysliikkeet, ortodoksikirkko, vapaan suunnan liikkeet sekä muut uskonnolliset yhteisöt.

 

3.     Tasa-arvo-ohjelman luvussa 6. kohdan, Hallituksen tavoitteet, ensimmäinen lause on seuraava: “Hallitus huolehtii perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta sekä torjuu ihmisiin kohdistuvia oikeudenloukkauksia.” Miten hallitus huolehtii esimerkiksi siitä, että uskonnollisen perheen lapsen ei tarvitse opiskella luvun 6. mukaisia asioita koulussa? Nyt niitä asioita on jo koulujen opetusmateriaaleissa ja se tuottaa tällaisten perheiden lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiselle ongelmia. Suomessa on uskonnonvapaus ja tällainen loukkaa lasten ja aikuisten oikeuksia opiskella oman vakaumuksensa mukaisesti. Tämä ei aiheuta ongelmia pelkästään uskonnollisille perheille, vaan se aiheuttaa ongelmia myös perheille, joille ei uskonnolliset arvot ole niin tärkeitä. Kaikki eivät halua lapsilleen tämänkaltaista kasvatusta. Nyt tämä ideologia on tuotu jo myös varhaiskasvatukseen.

 

4.     Miksi valtioneuvosto käyttää yhtä näkökantaa olevia lobbareita ohjelman valmistelutyössä? Toteutuuko silloin tasa-arvo? Tasa-arvo-ohjelman sivulla 3 mainitaan: “Tasa-arvo-ohjelma korostaa intersektionaalisuutta eli tarkastelutapaa, jossa monien tekijöiden, sukupuolen ohella, esimerkiksi sosioekonomisen taustan, asuinpaikan, alkuperän, perhetaustan, koulutuksen, iän, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön asemoitumiseen yhteiskunnassa.” Valtioneuvoston olisi tullut kuulla myös muunlaisista perhetaustoista ja alkuperistä tulevia perheitä kuten uskonnollisia perheitä tai vaikka maahanmuuttajaperheitä.

 

5.     Henkilötunnuksen uudistamista suunnitellaan. Tässä ohjelmassa valtioneuvosto mainitsee useassa kohti, esim. luvussa 6.3., että syy on sukupuolisidonnaisuudesta luopuminen. Kansalaiselle tämä näyttäytyy suurimmaksi uudistamisen vaikuttimeksi, vaikka muitakin syitä on esitetty. Muut syyt ovat sellaisia, jotka olisivat halutessa ratkaistavissa nykyisellä henkilötunnusjärjestelmällä. Uudistamisen kustannukset ovat valtavat. Onko Suomella koronan aiheuttamassa taloudellisessa tilanteessa järkevää alkaa toteuttaa tällaista?

 

6.     Jos valtioneuvosto ei ota tasa-arvo-ohjelmassa huomioon muiden vähemmistöjen näkökantoja kuin vain sateenkaariverkoston näkökantoja, niin on tämä ohjelma toimimassa itseään vastaan. Tällä hetkellä ohjelma näyttää intersektionaalisen feminismin seksuaalisen tasa-arvon ohjelmalta.

 

      Toiveenani on, että oikeuskansleri tutkii, toteutuuko tässä tasa-arvo-ohjelmassa kaikkien vähemmistöjen oikeudet vai onko tämä tehty pääasiassa seksuaalijärjestöjen ehdoilla. Valtioneuvostolta olisi hyvä saada vastaukset useisiin tässä tekstissä oleviin kysymyksiin. Yksi suurimmista kysymyksistäni on se, että miksi sateenkaarijärjestöt pääsevät vaikuttamaan valtioneuvoston sisälle jo tässä vaiheessa?

 

      Pasi Mustonen

 

 

      Valtioneuvoston tasa-arvo-ohjelma

Sain oikeuskansleri Tuomas Pöystiltä vastauksen kanteluun. En ole vastaukseen tyytyväinen ja tulen kirjoittamaan hänelle asiaan vastineen. Hän itse toteaa, että kysyn mm. miksi uskollisia yhteisöjä ei ole kuultu valmisteluvaiheessa. Kuitenkin vastauksessa se asia on sivuutettu yleisluontoisella tekstillä. Pidän kuitenkin hienona asiana, että kanteluuni vastattiin.

Minne on kadonnut isiemme uhrauksen kunnioitus?

Vuosittain meillä Suomessa on kaatuneiden muistopäivä, jolloin muistelemme ja kunnioitamme niitä henkilöitä, jotka uhrasivat itsensä tämän maan puolesta sotiemme aikoina. Heidän uhrauksensa ja muiden sotaan osallistuneiden ansiosta saamme elää itsenäisessä maassamme. Tämä maa on monilla mittareilla mitattuna yksi maailman parhaista paikoista elää.

Sisäministerimme Maria Ohisalo samana päivänä vuonna 2020 twiittaa kaikille hyvää homo-, bi- ja transfobian vastaista päivää, jota maailmalla samana päivänä vietettiin. Ympäristöministeriö meni vaihtamaan oman logonsa sateenkaaren väreihin kyseisenä päivänä. Kumpikin toimija edustaa maamme johtoa. Toinen ministerinä ja toinen ministeriönä.

Kumpi onkaan tärkeysjärjestyksessä se tärkeämpi muistettava asia kyseisenä päivänä? Pyydän miettimään lukijoita. Voiko maamme johdossa olevat henkilöt olla näin vierautuneita meidän maamme historiasta ja isiemme kunnioituksesta? Kävelin sattumalta muutamaa päivää aiemmin isolla sankarihautausmaalla ja katselin siellä kaatuneiden henkilöiden ikiä, että kuinka nuorena he ovat kaatuneet. Kaikki, joita katselin, olivat olleet elämänsä parhaassa iässä ja elämä olisi vasta ollut edessä. He kuitenkin uhrautuivat tämän maan edestä.

Mietin kävelyäni hautausmaalla, kun näin Ohisalon twiitin. Tuntuu tosi iljettävältä tällainen toiminta valtiojohdon osalta, jota hän edustaa, samoin kuin ympäristöministeriön toiminta. Juuri valtiojohdon pitäisi osata kunnioittaa maamme itsenäisyyttä. Mitä niin ihanaa ja ihmeellistä on LBGT-asioissa, että sitä työnnetään nykyaikana aivan joka paikkaan ja se menee arvostuksessa kaiken yli?? Tämä on suuri kysymys.

Kasvo-lautakunnan varajäseneksi

Kokoomukselta vapautui Kasvo-lautakunnan eli Keravan opetuslautakunnan varajäsenen paikka loppu valtuustokaudeksi ja minua on pyydetty siihen. Olen lupautunut ottamaan sen vastaan.

Avoin kirje Tasavallan Presidentti Sauli Niinistölle 10.3.2020

Herra Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö

Vetoan teidän arvovaltaanne ja haluan tuoda esille tässä kirjeessä asian, joka painaa Suomessa juuri tällä hetkellä suuresti kristittyjen kansalaisten sydämiä. Meillä on huoli, että sanan-, uskonnon- ja mielipiteen vapautta ollaan rajoittamassa Suomessa. Haluan tuoda asian eteenne omalla nimelläni yksityishenkilönä, koska monet pelkäävät nykyistä aikaa, eivätkä uskalla ja halua tulla esiin omalla nimellään. Tänä aikana ihminen tuomitaan niin helposti toisten ihmisten taholta. Elämme siten ihmeellistä ja vaikeaa aikaa.

Juuri parhaillaan on käynnissä prosessi, jonka uhriksi on joutunut kansanedustaja Päivi Räsänen. Hänestä on määrätty tällä hetkellä neljä esitutkintapyyntöä. Poliisiviranomaiset näitä edeltäneissä kuulusteluissa eivät ole nähneet syytä lähteä nostamaan rikossyytettä. Kuitenkin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on määrännyt aloitettavaksi jokaisesta neljästä tapauksesta esitutkinnan. Tämä ei mahdu enää kansalaisten oikeustajuun, vaan sitä pidetään maalittamisena. Hyvin yleisenä tulkintana kansalaisten keskuudessa on nyt se, että tästä yritetään saada ennakkotapaus, jolla voitaisiin jossakin määrin rajoittaa kristittyjen sanan, uskonnon- ja mielipiteen vapautta tai ainakin luoda pelon ilmapiiri. Asia on myös saanut paljon kansainvälistä huomiota ja nyt ihmetellen seurataan tarkkaan, mitä kristillisessä maassa, Suomessa, on tapahtumassa. Raija Toiviaisesta on tehty jo tehty monia kanteluita oikeuskanslerille. Tästä on kehkeytymässä sellainen asia kansamme keskuudessa, jossa vaikka tällä hetkellä keskustelussa olevat pakolaisasiat ovat hyvin pieniä huolia.

Kristinusko menettää merkitystään kansalaisten elämässä, mikä on kovin valitettavaa. On nähtävissä ilmiö, että ne ihmiset, jotka haluavat elämälleen enemmän hengellistä merkitystä kuin mitä evankelis-luterilainen kirkko voi tarjota, siirtyvät erilaisten hengellisten liikkeiden pariin. Kansan maallistumisesta johtuen ihmisille monet sanat tuntuvat ankaralta kieleltä, vaikka ne ovat normaalia Raamatun tekstiä. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi synti ja häpeä. Nostin nämä sanat esille siksi, koska niihin puututaan yhdessä Päivi Räsästä vastaan käytävässä tutkinnassa. On siten ymmärrettävää, että joitakin ihmisiä tällaiset sanat saattavat loukata ja ahdistaa, jos niitä ei ole tottunut kuulemaan ja silloin ne otetaan loukkauksena. Valitettavasti myös evankelis-luterilaiselle kirkollekin sana synti alkaa olemaan liian karkeaa kieltä näin hiukan kärjistettynä sanoen. Se on nyt kuitenkin tullut nähtäväksi, että evankelis-luterilainen kirkko ei ainakaan piispojen osalta tule tukemaan Päivi Räsästä tässä prosessissa, koska he eivät voi tuomita käsittelyssä olevia asioita synniksi. Niin kauas on ajautuneet toisistaan tämän kansankirkkomme ja monien hengellisten liikkeiden näkemys Raamatun tulkinnasta.

Kansamme maallistuessa ei siis ole ihme, että ihmiset tekevät tutkintapyyntöjä Päivi Räsäsestä, vaikka hän puhuu vain oman vakaumuksensa mukaisesti. Kyllä nykyäänkin suurimmassa osassa hengellisiä liikkeitä ja kirkkoja avioliitto pidetään miehen ja naisen välisenä liittona ja samaa sukupuolta olevat suhteet pidetään syntinä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että me halveksisimme sellaisia ihmisiä tai haluaisimme loukata heitä. Valitettavasti rakas kansankirkkomme sanoutuu tästä avioliittonäkemyksestä irti piispojen suulla.

Kirjeeni kaikkein päällimmäinen viesti on seuraava:

Meillä kristityillä ihmisillä on se toivomus ja rukous, että saisimme Suomessa edelleen elää uskovaisina rauhassa ja käyttää Raamattua ohjenuoranamme sekä ettei meitä alettaisi vainoamaan muun kansan osalta, eikä myöskään virkamiesten osalta. Meidän mielessämme ovat myös lapsemme ja lasten lapsemme, millaisessa maassa ja ilmapiirissä he saavat täällä elää. Huokaamme myös sen asian puolesta, että Päivi Räsänen saisi puhua vapaasti hänen vakaumuksensa mukaisesti. 

Loppusanoina sanon halumme, että Jumala siunaisi runsaasti Suomen kansaa, kuten tekin Herra Tasavallan Presidentti toivotatte uudenvuodenpuheenne lopuksi.

Kunnioittaen,

Pasi Mustonen

kasvatustieteen maisteri, ev.lut. kirkon jäsen

kokoomuksen rivijäsen

Kerava


Vastaus 8.4.2020

Hyvä Pasi Mustonen


Kiitän tasavallan presidentti Sauli Niinistölle lähettämästänne viestistä ja huomioistanne.


Mitä tulee viranomaisten ja tuomioistuimen toimintaan, tasavallan presidentti ei valitettavasti voi toimia esille nostamassanne asiassa. Tasavallan presidentti ei voi puuttua toimivaltaisten viranomaisten tai tuomioistuinten päätöksentekoon.

Parhain terveisin,
Päivi Pietarinen
Tasavallan presidentin neuvonantaja

Avoin kirje Suomen ev.lut.kirkon arkkipiispalle sekä muille piispoille 6.3.2020

Arvoisat Suomen ev.lut.kirkon arkkipiispa sekä muut piispat

Haluan kirjoittaa teille lyhyen avoimen kirjeen, jonka tulen julkaisemaan julkisesti. Tässä kirjeessäni on paljon kysymyksiä teille ja osoitan samalla huoleni toiminnastanne. Olen seurannut teidän toimintaanne aiempaa tarkemmin viimeisen vuoden aikana. Kiinnostukseni seuraamiseen on aiheuttanut kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan nostetut syytteet vihapuheesta seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Vaikka en ole samassa puolueessa Päivin kanssa, niin haluan silti nostaa asian esille, koska tämä asia koskettaa koko Suomen kansaa yli puoluerajojen. Tässä on kyse isoista ja vakavista asioista. 

Päivi puolustaa kansanedustajana maassamme kristillisiä arvoja ja tuo niitä rohkeasti esille. Se on varsinkin seksuaalivähemmistöjen edustajille myrkkyä, kun heidän toimintansa Raamatun valossa osoitetaan synniksi. Synti ei kuitenkaan tee ihmisestä alempiarvoista. Kaikki me olemme syntisiä ja teemme myös tahattomasti syntiä, mutta lohdutuksena syntisille kuuluu Jumalan armo. Kuitenkin kristityillä tulisi edelleen olla vapaus sanoa oma mielipiteensä tässä kristityssä maassa. Nyt Päiviä on koeteltu jo kahdessa poliisitutkinnassa ja kaksi uutta tutkintaa nimettiin juuri. Kyseessä alkaa olla jo yhden henkilön vainoaminen.

Mitä tekee Suomen suurimman kirkkokunnan korkeimmat edustajat? Te piispat olette heitä. Oletteko te olleet antamassa tukenne Päiville ja puolustamassa samalla kristillistä arvomaailmaa Suomessa? En ole nähnyt teiltä yhtään julkilausumaa ja sitä, että olisitte korottaneet ääntänne voimakkaasti puolustaaksenne Päiviä sekä kristinuskoa, jota te edustatte. Mieluummin osa teistä osallistuu Pride-marssille ja asettuu käytännössä Päiviä vastaan. Näkökannassanne voi olla eroja Päivin lausuntoihin nähden ja se onkin tullut esille. Sen ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa kristinuskon puolustamiseen Suomessa. Päivi on ollut teihin yhteydessä myös kirjeitse. Osa teistä pakenee rakkauden tai lähimmäisen rakkauden taakse, kuten yhden teistä Päiville lähettämästä vastauksesta saa huomata. Sen jokainen näkee vaikkapa tästä Iltalehden artikkelista 6.3.20. On oikein rakastaa jokaista ihmistä maapallolla ja siitä olen kanssanne samaa mieltä. Mutta jos kaikki asiat painetaan lähimmäisen rakkauden alle, eikä syntiä ole enää olemassakaan tai siitä ei haluta mainita, on kristinuskon keskeisin asia eli Jeesuksen sovintokuolema täysin turha. Se vie pohjan pois koko kristinuskolta, jos keskeisimmillä asioilla ei ole merkitystä. Monet ja taas monet vaikeat asiat on helppo painaa sen varjon alle, että on vain pelkkää rakkautta.

Oletteko ajatelleet koskaan, että te ette ole pelkkiä virkamiehiä, vaan te olette Suomen suurimman kirkkokunnan hengellisiä paimenia? Teidän pitäisi olla johdattamassa Suomen kansaa hengellisesti ja luonnollisesti olla puolustamassa ihmisiä, joita uskonsa tähden vainotaan. Nyt teidän hiljaiselollanne annatte luvan jatkossa yhä suuremmille vainoamisille. Kristittyjen vainoaminen on jo alkanut ja siihen ovat osallistumassa valtion virkamiehet muiden joukossa. Tulevaisuus ei näytä hyvältä. 

Kysynkin nyt, mitä te olette tehneet asian eteen? Vastaus taitaa olla aika lyhyt ja hiljainen. Tekisi mieli sanoa teille: Herätkää tai sitten hävetkää! Pelkäättekö oman palkkavirkanne puolesta ja ette olekaan varsinaisesti hengellisiä johtajia? 

Oletteko huomanneet sunnuntaisen jumalanpalveluksissa kävijöiden määrän kirkoissa? Se vaihtelee hieman eri seurakunnissa, mutta on käytännössä hyvin pieni. Kävijöiden ikärakenne on sellainen, että siellä on enemmän vanhempia ihmisiä ja hyvin vähän nuoria. Mitä luulette kävijämäärän olevan noin 20 vuoden päästä? Se alkaa lähennellä nollaa. Eikö teillä herää jo tässä huoli, että jotain olisi tehtävä myös kirkon tilalle? Samalla kansa eroaa kirkosta kovaa vauhtia. Jos olisin kirkon johtaja, niin ainakin minulla olisi huoli, että joku tai aika monikaan asia ei ole nyt kohdallaan ja minä hengellisenä paimenena olen vastuussa siitä. He, jotka kaipaavat todellista hengellisyyttä, siirtyvät erilaisten hengellisten liikkeiden pariin. Nämä liikkeet keräävätkin sunnuntaisin sekä arkisin paljon kansaa kokoon eri tilaisuuksiin. 

Tällä hetkellä Turun ja Tampereen tuomiokirkkoja käytetään elokuvateattereina hetkellisesti. Sekö on näiden pyhitettyjen rakennusten käyttötarkoitus? Silloin saatte kirkkoon hieman ihmisiä, mutta missä on teidän hengellinen tarjonta silloin. Te ette saa kansaa kokoon hengellisyyden ympärille pitämällä kirkossa tansseja ja sirkushuveja, kuten sanonta kuuluu. Teillä tulisi olla ohjenuorana kirkon keskeisin kirja, Raamattu. Sen sisällöstä teidän tulisi julistaa, eikä nöyristellä kansan edessä ja kulkea edelläkävijänä maailman muotivirtauksissa.

On merkillistä, että ennen Neuvostoliitossa Jumalan sana oli arka aihe ja Suomessa siitä sai vapaasti puhua. Nyt Venäjän presidentti haluaa lakiin maininnan Jumalasta ja Suomessa vastaavasti uskonnollisuus alkaa olla kirosana. Syitä tähän, miksi osat ovat ikään kuin vaihtumassa, on monia. Kuitenkin ev.lut. kirkolla Suomessa on ollut tähän vaikuttamisen mahdollisuus, mutta minne suuntaan on mennyt kirkko kokonaisuudessaan. Ainakaan se ei omalta osaltaan ole ollut vastustamassa tätä kehitystä pysyen Jumalan sanan totuudessa.

Sosiaalisen median eri palstoilla suuri ihmismäärä ihmettelee, miksi kirkon piispat ovat nyt tärkeällä hetkellä hiljaa. Sitä ihmettelen minäkin ja tähän kysymykseen päätän kirjeeni. 

Pasi Mustonen

Kasvatustieteen maisteri, ev.lut kirkon jäsen

(kok) Kerava


Vastaus 16.3.2020

Pasi Mustonen

Arkkipiispa on saanut viestinne, johon vastaan hänen pyynnöstään. Yhteydenottojen suuren määrän vuoksi arkkipiispalla ei valitettavasti ole mahdollisuutta vastata kaikkiin viesteihin henkilökohtaisesti.

Kiitos viestistä ja palautteesta sekä siitä, että kannatte huolta kirkosta ja sen tulevaisuudesta.

Anneli Vartiainen

Arkkipiispan erityisavustaja

TT, YKM

Arkkipiispan kanslia

Eteläranta 8, PL 210

00131 HELSINKI

Liikennemerkkiuudistus – Miten meni niin kuin omasta mielestä?

Suomessa päätettiin uusia liikennemerkit sukupuolineutraaleiksi. Käytännössä liikennemerkeissä olevista hahmoista haluttiin häivyttää oletus mieheksi, naiseksi, pojaksi tai tytöksi. Hahmoista tuli sitten paksuja tikku-ukkoja. Anteeksi, tarkoitan siis tikkuhenkilöitä. Tähän uudistukseen käytettiin suuri määrä rahaa ja tietenkin veronmaksajien rahoista. Kysyttiinkö sinulta, saako maksamisia verorahoja käyttää tällaiseen uudistukseen?

On kuitenkin yksi asia, joka toistuu useissa liikennemerkeissä ja se on miesten pyörä. Pyörän päältä poistettiin miestä esittävä hahmo.

Tässä yksi esimerkki liikennemerkistä. Miksi siinä on miesten pyörä? Noh, millainen mahtaisi olla sukupuolineutraalipolkupyörä? Ei sellaista ole vielä keksitty ja se saattaisikin olla jonkinlainen näky.

Tässä huomaamme sen, että vaikka kuinka yritetään tehdä kaikesta sukupuolineutraalia ja tasa-arvoista, niin jossakin tulee raja vastaan. Kuinka nyt kyseistä merkkiä noudattavat naiset tai muunsukupuoliset? Koskeeko tässä tapauksessa kielto vain miesten pyörällä ajavia? Toki voihan pyörällä ajava olla nainen tai muuunsukupuolinen, mutta miesten pyörällä tästä ei ajeta. Onko nyt kaikki sukupuolineutraalisuutta ajavat tyytyväisiä tähän merkkiin? Helpottaako tämä tulevaa elämää? Poistaako tämä kaikki elämän ongelmat?

Tämä kaikki edellinen on nyt hieman kevennyksenä ja aasinsiltana seuraavaan asiaan. Totuus on kuitenkin se, että kaikkea maailmassa ei voi muuttaa sukupuolineutraaliksi tai tasa-arvoiseksi.

Ajatellaan vaikka muutamia asioita maapallolla. Miten käyttäyy magneetti? Sillä on yhtälailla plus- ja miinuspuoli. Samannimiset puolet hylkivät toisiaan ja erinimiset puolet vetävät toisiaan puoleensa. Maapallolla on magneettikenttä ja koko avaruudessa on erilaisia magneettikenttiä. Tämä on ihan luonnollinen asia. Miten käyttäytyy paristo tai sähkö? Jos vaikka taskulamppuun laitetaan kolme sormiparistoa, niin täytyy paristojen olla samoinpäin, että lamppu syttyy. Jos sinne laittaa yhdenkin pariston väärinpäin, jolloin samannimiset navat kohtaavat, loppuu lampun toiminta siihen. Jälleen kerran tässä luonnollisessa ilmiössä täytyy plus- ja miinusnavat olla oikein päin, että sähkö lähtee virtaamaan. Monilla luonnonilmiöillä on vastaavalla tavalla voima ja sillä vastavoima. Näille voimille ihminen ei voi mitään. Ne ovat ja pysyvät.

Ihmisen pyrkimykset tasa-arvoisuuteen ja sukupuolineutraalisuuteen ovat todella rajoittuneet. Ne kohdistuvat vain ihmiseen itseensä ja ihmisen käyttäytymiseen. Mihinkään sellaiseen, mihin vaikuttavat luonnonvoimat, ei ihminen voi vaikuttaa mitään. Ne toimivat tiettyjen lainalaisuuksien mukaan.

Näin on myös ihmisen tarkoitettu elävän. Nykyihminen tahtoo repiä itsensä irti tästä tarkoituksesta, pyrkiä vapauteen ja sekoittaa kaiken luonnollisen, mihin ihmisellä on mahdollisuus. Tämä vapaus muistuttaa Karl Marxilta perittyä vapauskäsitystä, josta T. Puolimatka kirjoittaa osuvasti artikkelissa Seurakuntalaisesssa 18.2.20. Ei muisteta sitä, että kaiken on luonut jokin korkeampi voima. Toiset pitävät sinä Jumalana, toiset ehkä jonakin muuna. Kun ihmisellä menee elämässä hyvin ilman vaikeuksia ja sairauksia sekä rahaakin riittää, on hänellä illuusio omasta voimastaan elämäänsä ja tunne, että hän voi vaikuttaa koko maailman järjestykseen. Ihmisjärki ja oma ymmärrys on noussut monilla tuoksi korkeimmaksi voimaksi, mutta se voima riittää hyvin lyhyeen.

Kunpa lapsemme ja tulevat sukupolvet saisivat elää elämäänsä sen järjestyksen mukaan, mikä tänne maailmaan on luotu. Se on monien ja monien vanhempien huokaus.

Säilytetään Keravan kouluissa lapsilla maito ja liha

Ilmastohysteria on saanut maailmalla isot mittasuhteet. Toki on hyvä ajatella ilmastoa, mutta nykyaikana monilla keskustelu ja ajatus on siitä mennyt hysterian sekä ahdistuksen puolelle. Puhutaankin ilmastoahdistuksesta. Tätä ahdistusta halutaan aikuisten toimesta levittää lapsillekin ja se tosiaan aiheuttaakin sen osassa lapsista. Lapsilta viedään usko ja toivo tulevaisuuteen.

Kaikkein pahinta tässä on se, että aikuiset käyttävät lapsia hyväksi siinä, jotta saavat omaa mielipidettään paremmin esille. Lapsia viedään tai kehoitetaan osallistumaan mielenosoituksiin tai esiintymään ahdistuneena erilaisissa tilaisuuksissa. Kyllä jokainen aikuinen ymmärtää ilmastoasiat ilman, että lapsia tarvitsee käyttää välikappaleina. Yleensä lasten takana on aikuisten joku oma intressi tai ideologia.

Joissakin kaupungeissa ollaan menty niin pitkälle, että kouluruuasta aletaan vähentää lihaa ja jätetään maito pois kokonaan. Tämä tehdään ilmastonmuutosta ajatellen. Jos ajattelemme asiaa pidemmälle, niin tämä aiheuttaa sen, että pidemmällä aikataululla maanviljelijöiltä vähenee työt ja lisää maatiloja joutuu lopettamaan toimintansa kannattamattomana, Mitä sitten, kun maailmaan tulee kriisin aika? Eikö meidän suomalaisten tulisi olla omavaraisia maatalouden suhteen? Kyllä heillekin sitten nälkä tulee, jotka ovat olleet maidon- ja lihantuotantoa mielellään vähentämässä ilmaston vuoksi. Tähän asti on kouluissa kehotettu lapsia juomaan maitoa ja syömään muita maitotuotteita, koska ne ovat kasvavan lapsen luustolle hyväksi. Mihin tämä tietämys olisi yhtäkkiä kadonnut? Olen lukenut kyllä sellaisia artikkeleja, missä kumotaan maitotuotteiden hyöty ja samalla perustellaan, että monissa maissa ei käytetä maitoa.

Kuitenkin mielestäni maitoa saa edelleen olla lapsilla ja he saavat myös syödä lihaa ilman, että heille langetettaisiin siitä syyllisyyden tunnetta niskaan. Ilmansaastetta voidaan vähentää paljon pahemmista lähteistä kuin lapsen päivittäisestä ateriasta. Säilytetään maito ja liha Keravan lasten kouluaterioissa!

Edit 2.7.20: Korona-ajasta ei vielä ollut paljon tietoa, kun olen tämän kirjoittanut. Se on ollut hyvä esimerkki, mitä tapahtuu, kun maailmaa kohtaa kriisi. Jokainen maa alkaa hamstraamaan tavaraa itselleen ja alkaa taistelu vaikkapa hengityssuojaimista sekä lääkkeistä. Tämä aika alkoi jo hieman vaikuttaa elintarvikkeiden saantiin. Jos kriisi olisi jatkunut ja pahentunut, niin pulaa olisi alkanut tulla tietyistä elintarvikkeista. Tämä korona on ollut jo hyvä esimerkki siitä, miksi Suomen kannattaisi olla omavarainen, eikä suinkaan olla ajamassa maataloutta alas asioilla, joilla ei ole mitään merkitystä ilmastonmuutoksen korjaamiseksi.

Keravalle lisää ulkoilupaikkoja

Kerava satsaa Keinukallion alueeseen. Voisiko sen lisäksi olla vaikkapa grillikatoksia/laavuja useita pitkin Keravanjoen rantaa ja muuallakin? Näille olisi varmasti käyttöä kaupunkilaisilla. Esimerkiksi Sipoonkorvessa on tällaisia paikkoja, joissa myös polttopuut ovat paikanpäällä. Tämä lisäisi kokoontumispaikkoja nuorille, missä he voisivat viettää aikaa yhdessä. Kun ajanviettopaikkoja ei ole, niin on ollut nähtävissä, että nuoret kokoontuvat Prismalle tai Karuselliin. Ei tällainen ulkoilu tietenkään kaikkia nuoria kiehdo, mutta se voisi yksi ajanviettopaikka. Tämä olisi myös monille lapsiperheille mieluisa tapa käydä ulkoilemassa ja paistaa lasten kanssa siellä vaikka makkaraa. Tämä ei olisi kovin suuri satsaus kaupungilta siihen nähden, mihin kaikkeen muuhun rahaa kuluu. Olisihan tällainen myös imagokysymys Keravalle, jossa välitetään niin nuorista asukkaista kuin vanhoistakin.

Olen huomannut, että tätä asiaa ovat asukkaat ideoineet somen keskustelupalstoilla, joten en ole tämän idean kanssa yksin.

Peruskoulut tai oppilaitokset eivät loikkaa digiloikkaa ilman tietokoneita

Olen seurannut tiiviisti reilut kymmenen vuotta koulumaailmassa tietokoneiden tuloa oppilaiden käyttöön ja opetuksessa käytettävien ohjelmistojen kehitystä. Samalla olen kouluttanut tuhansittain opettajia digimaailman syvyyksiin eri kouluasteilla. Peruskoulussa oppilaiden on vaikea ottaa sitä kuuluisaa digiloikkaa, jos kouluissa ei ole riittävästi laitteita eli tietokoneita. Opetusministeriö ja Opetushallitus ovat viime vuosina satsanneet rahaa opettajien kouluttamiseen, mutta missä rahat laitteiden hankintaan ovat. Tällä hetkellä jokainen kunta ja kaupunki yrittää koota laitteisiin rahaa eri nurkista, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Tällä kirjoituksella en tarkoita sitä, että se laite olisi itseisarvo opetuksessa. Sen laitteen pitäisi olla oppilaan väline siinä missä kynä ja vihko, jolloin sen voisi ottaa käyttöön luontevasti tarvittaessa. Nyt tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että 400 oppilaan koulussa on vaikka 40 laitetta, joita luokat varailevat vuorotellen. Tietty luokka saattaa saada laitteet käyttöönsä muutaman kerran lukukauden aikana. Siinä ei pääse toteutumaan minkäänlaista digiloikkaa.

Opettajien tietotekninen taitotaso on kehittymään päin vuosi vuodelta, mutta jos ei ole laitteita, niin taitojen hyödyntäminen oppilaiden kanssa jää haaveeksi ja taidot eivät siirry oppilaille. Tällä hetkellä laitteisiin ei ole osoitettu minkäänlaista määrärahaa valtion taholta. Kuten edellä kerroin, niin laitteita hankitaan kuntien pienistä varoista tai sitten niitä hankitaan erilaisien hankkeiden rahoituksilla. Eihän asia saisi olla näin, jos Suomi aikoo olla opetuksen mallimaa ja maa, joka hyödyntää opetuksessa tietotekniikkaa mallikelpoisesti.

Mikä tähän ratkaisuksi? Opetusministeriön ja Opetushallituksen pitäisi osoittaa kunnille rahoitus laitteita varten. Laitteiden hankinta täytyisi suunnitella niin, että vaikka kaikki vuosiluokalla neljä olevat saisivat kunnassa henkilökohtaiset laitteet. Seuraavana vuonna uudet neljäsluokkalaiset ja sitä seuraavana vuonna jälleen neljäsluokkalaiset. Näin ollen laitteet olisivat neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaisilla kolmessa vuodessa. Kun nämä kuudesluokkalaisilla olleet laitteet sitten aikanaan tulevat kolme vuotta vanhoiksi, niin ne menisivät vaihtoon ja seuraavat neljäsluokkalaiset saisivat uudet laitteet. Kyseessä olisi kolmen vuoden kierto laitteilla. Saman kolmivuotisen kierron voisi toteuttaa myös yläkoulun osalta samaan aikaan. Kolmessa vuodessa laite vanhenee jo teknisesti teknisen kehityksen edetessä. Myös sen parhaimmat elinvuodet on sinä aikana nähty.

Tässä on esimerkkiehdotus, jota mallikkaasti jotkin Suomen kunnat tai kaupungit toteuttavat niukilla rahavaroilla. Toki tämä tuo mukanaan muitakin ulottuvuuksia kuin pelkän laiteiden hankinnan. Mukaan tulee miettiä mm. huolto- ja ylläpitotoimet. Edellä kuvattu on yksinkertaistettu kertomus ja malli asiasta. Miksi valtio Opetusministeriön ja Opetushallituksen kautta ei satsaa oppilaiden laitteisiin yhtään minkäänlaisilla rahoituksilla? Nyt kunnat ja kaupungit ottavat rahat laitteisiin kuka mistäkin, säästäen sitten jostakin toisesta kohdasta. Olisi selkeää, jos valtio ohjaisi tähän määrätyn summan kunnan koon mukaan ja kaikki hankkisivat laitteet sillä rahoituksella oppilailleen. Tiedän, että tämä ei ole ilmainen ehdotus ja on tietenkin pois jostakin muusta valtion rahoituksesta. Kuitenkaan me emme millään muulla tavalla vie lastemme tietoteknisiä taitoja eteenpäin kouluissa. Kun jokaisella oppilaalla on oma laite käytössä, kuten kynä ja vihko, niin sitten voimme alkaa puhua mahdollisesta digiloikan ottamisesta oppilaiden kanssa. Tätä ennen asia on kaunista sanahelinää. Tämä asia nousee esille jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa. Näen ja olen nähnyt todella hyvän kattauksen Suomen kokonaistilanteesta vuosien varrella. Niin ja oppilaat, he eivät ole diginatiiveja, vaikka joskus on niinkin väitetty.