Miksi HUS haluaa pilata lasten psyykkisen terveyden?

On kestämätöntä, että psyykkisesti oireilevat lapset eivät pääse edes kohtuullisessa ajassa psykiatrisen hoidon piiriin HUS:n alueella. Nyt jonot lasten psykiatriselle poliklinikalle Uudellamaalla voivat kestää vuoden ja sen jälkeen lapsi saattaa päästä tutkimuksiin. Neuropsykiatrisiin tutkimuksiin jono voi olla kaksikin vuotta. Vuosi tai kaksi on lapsen elämässä pitkä aika. Tuona aikana koulut eivät pysähdy ja odota tuota hoitoa tarvitsevaa lasta, vaan koulut etenevät oman aikataulunsa mukaan. Yhden vuoden jonotuksen aikana lapsi saattaa tipahtaa yhden vuosiluokan verran jälkeen opetuksessa saati, että lapsi joutuu odottamaan hoitoon ja tutkimukseen pääsyä kaksi vuotta. Tämä tipahtaminen aiheuttaa myös muita ongelmia.

Tämä ongelma ei ole HUS:n alueella hetkellinen ongelma, vaan tämä on jatkunut jo vuosia. Miksi HUS ei tee asialle mitään parannusta?  Kerron tätä asiaa oman kokemukseni kautta, mutta myös ammattikasvattajan näkökulmasta. Psyykkisesti oireilevalle lapselle tämä jonotusaika on pitkä. Huoltajille tämä aika lapsen oirehtiessa on pitkä. Koulun henkilökunnan näkökulmasta tuo aika on myös todella pitkä.

Pahimmillaan nyt jo joudutaan tekemään niin, että tällainen lapsi otetaan huostaan ja vasta sitten hänen hoidontarpeeseensa reagoidaan nopeammin. Sosiaalitoimi on myös tämän ongelman edessä kädetön. Toinen vaihtoehto on se, että lapsen tilanne tavalla tai toisella huononee niin, että lapsi joudutaan viemään päivystykseen ja sitä kautta voidaan päästä jonossa eteenpäin. Pitäisikö asian toimia näin?

Toki ymmärrän, että oirehtivia lapsia on vuosi vuodelta enemmän, mutta se ei saa olla selitys pitkiin jonoihin. Tehkää HUS:ssa jotakin asian eteen!

Oppilaille ja opiskelijoille on taattava vakaumuksen mukainen opetus

Arvoisat opetusministeri Li Andersson, tuleva opetusministeri Jussi Saramo, Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ja Opetushallituksen johtaja Jorma Kauppinen!

Kirjoitan teille avoimen kirjeen, jonka laitan samalla julkiseksi ja se luultavasti leviää laajalle. Toivon vastauksia teiltä alla esitettyihin kysymyksiin. Teen samalla alla esille tuoduista asioista kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelu liittyy Opetushallituksen toimintaan näissä asioissa.

Perusopetuksessa on otettu nyt vaiheittain käyttöön perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 mukainen opetussuunnitelma kaikilla luokka-asteilla. Tämä toi mukanaan sisältöön monia uudistuksia. Näistä yksi oli tasa-arvoasioiden tuominen opetussuunnitelmaan. Meillä on Suomessa Laki (8.8.1986/609) naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ja sen tarkoituksena on lisäksi estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä. Lisäksi meillä on Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014), jonka tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.

Lisäksi Opetushallitus on antanut opetussuunnitelmaan 21.10.2015 määräyksen, että koulujen on luotava tasa-arvosuunnitelma säännöllisin väliajoin.

Ilmeisesti edellä mainittujen lakien varjolla meillä on kouluihin tuotu opetus, joka on peräisin suoraan seksuaalijärjestöjen ideologiasta. Tällaista ei kuitenkaan noiden lakien sisältö tuo esille.

Tämä on nyt alkanut aiheuttaa ongelmaa sellaisille huoltajille, jotka eivät haluaisi lapsilleen opetettavan seksuaalijärjestöjen mukaista ideologiaa. Tämä tuo myös ongelmia opettajille, jotka eivät haluaisi opettaa tällaista ideologiaa oman uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen tai muun syyn vuoksi. Totean jo tässä vaiheessa, että tämä ideologia on muodostunut nykyään uskonnon kaltaiseksi ideologiaksi ja muoti-ilmiöksi, joka haluttaisiin tuoda yhteiskunnan joka sektorille. Näin sitä on tuotu myös perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen, jotka mm. kuuluvat Opetushallituksen alaisuuteen.

Useat huoltajat ovat pyytäneet lapsilleen vapautusta kyseisestä opetuksesta ja pyytäneet saada korvaavaa opetusta tilalle, missä ei opeteta seksuaalijärjestöjen ajaman ideologian mukaista opetusta. Tällainen opetus pitää sisällään mm. opetusta sukupuolten moninaisuudesta, sukupuoli-identiteetistä tai Pridesta. Opetuksenjärjestäjinä kunnat ja kaupungit pyytävät Opetushallitukselta ohjeistusta tällaiseen huoltajan pyyntöön. Tässä alla yksi tuore suora lainaus Opetushallitukselta tulleesta ohjeistuksesta:

  • Opetussuunnitelman mukainen opetus on oppilaalle pakollista. Ainoat perusteet opetuksen järjestämiselle toisin ovat Perusopetuslain 18 §:ssä ja ne liittyvät aiempiin opintoihin tai oppilaan terveydentilaan. Perusopetusta säätelevät perusopetuslaki, valtioneuvoston asetus valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Perusopetuksessa noudatetaan niistä annettuja sitovia määräyksiä. Perusopetus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta. Kun koulussa joko opetuksessa tai yhteisissä tapahtumissa käsitellään näihin säädöksiin ja opetussuunnitelman perusteisiin perustuvien tavoitteiden mukaisia asioita, niistä ei voida vapauttaa. Lakiin pohjaavat opetussuunnitelman perusteet käsittelevät sukupuolten moninaisuutta perusopetuksen tehtävää kuvaavassa luvussa. Luvussa todetaan yksiselitteisesti, että perusopetuksen tehtäviin kuuluu lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Perusopetusasetuksessa todetaan myös, että opetus ja kasvatus tukevat oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen. Koulut pyrkivät toiminnassaan luonnollisesti hyvään yhteistyöhön kaikkien huoltajien kanssa ja suhtautuvat kunnioittavasti kaikkien kotien kasvatusnäkemyksiin. Oppimateriaalia ei Suomessa tarkasteta eikä säädellä. Koulu ja opettaja valitsevat ammattitaitonsa perusteella kussakin tilanteessa opetussuunnitelman toteuttamiseen parhaiten soveltuvat materiaalit. Huoltajalla ei ole valtuuksia määrätä oppimateriaalista, vaan asia kuuluu opetuksen järjestäjän, koulun ja opettajan päätäntävaltaan. Tasa-arvotyö on taitolaji -opas on Opetushallituksen laatima tukimateriaali koulujen tasa-arvotyön avuksi. Se pohjautuu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja esittelee konkreettisia tapoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen koulussa. Monet kansalaisjärjestöt tuottavat kouluopetukseen soveltuvia aineistoja ja tarjoavat opettajille tietopaketteja. SETA on ihmisoikeusjärjestö, jonka tavoitteena on, että kaikki voisivat elää yhdenvertaisina riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. SETA:n aineistojen kautta kouluilla on mahdollisuus halutessaan saada kokemusasiantuntijuutta opettajan tueksi. Otteita säädöksistä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, kohta 3.1 Perusopetuksen tehtävä:”Perusopetuksen tehtävänä on osaltaan ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Perusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja. ”Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta (422/2012) 2 §: ”Opetuksella ja kasvatuksella edistetään elämän, ihmisarvon loukkaamattomuuden, ihmisoikeuksien, luonnon ja toisten ihmisten kunnioittamista, oppilaiden kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen sekä vastuullisuuteen, yhteistyöhön ja toimintaan, joka edistää ihmisryhmien, kansojen, aatteiden, uskontojen ja kulttuurien välistä kunnioittamista ja luottamusta.”

Monetkaan huoltajat eivät osaa käyttää pyynnössään ja hakemuksessaan sellaisia termejä kuin koulumaailmassa käytetään. On oikeastaan näsäviisautta Opetushallitukselta antaa seuraava vastaus huoltajalle hakemukseen, jossa huoltaja oli pyytänyt eriyttävää opetusta. Terminä eriyttävä opetus liittyy oppilaan tai opiskelijan erilaisiin tuen tarpeisiin esimerkiksi oppimisvaikeuksien vuoksi. Tällaiseen hakemukseen Opetushallitus oli antanut alla olevan vastauksen tietäen tarkalleen, mitä huoltaja hakemuksellaan tarkoitti. Tässä asiasta tuore esimerkki:

  • Kyseinen koululomake on huoltajan esittämä toive, jonka toteuttaminen ei ole säädösten perusteella mahdollista. Perusopetuslaki 18 §:”Erityiset opetusjärjestelyt: Oppilaan opiskelu voidaan järjestää osittain toisin kuin tässä laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään, jos:
    • 1) oppilaalla katsotaan joltakin osin ennestään olevan perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot;
    • 2) perusopetuksen oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta; tai
    • 3) se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.”

Näistä vastauksista näemme ensinnäkin sen, että Opetushallitus on ottanut opetussuunnitelmaan vaikutteita seksuaalijärjestöiltä ja mainitseekin vastauksessaan SETAn. Samalla Opetushallitus suosittelee kyseiseltä järjestöltä kokemusasiantuntijaa opettajan tueksi. Opetushallitus on myös julkaissut opettajille oppaan Tasa-arvotyö on taitolaji. Jo nämä seikat osoittavat sen, että ohjeistukset ovat ristiriidassa Yhdenvertaisuuslain kanssa, jossa sanotaan, että ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Miksi näistä vain seksuaalinen suuntautuminen nostetaan voimakkaasti esille?

Kysymys 1: Miksi Opetushallitus nostaa vain yhden vähemmistön esille näin vahvasti ohjeistuksessaan ja tuonut sen sitä kautta opetukseen? Tämä on käytännössä piilotettu tasa-arvo-sanan alle. Miksi esimerkiksi jonkin vähemmistöuskonnon edustaja ei voi tulla koululle puhumaan tai miksi siitä ei tehdä erillistä opasta ja kytketä asiaa opetussuunnitelmaan? Kyse on pitkälti samasta asiasta.

Kysymys 2: Tällaisesta toiminnasta näin laajassa mittakaavassa ei mainita Perusopetuslaissa eikä -asetuksessa.

Lisäksi Opetushallitus myös toteaa vastauksessaan, että tällaisesta opetuksesta ei oppilasta tai opiskelijaa voida vapauttaa. Tämä vastaus tuo sitten Opetushallituksen ohjeistuksen ongelmalliseksi. Tällä lausunnolla Opetushallitus ohittaa neljä seuraavaa asiaa:

  1. Perustuslaki 6§: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
  2. Perustuslaki 11§: Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
  3. Perusopetuslaki 3§: Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa.
  4. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa todetaan seuraavasti: Perusopetuslain mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Yhteistyöllä tuetaan kasvatuksen ja opetuksen järjestämistä siten, että jokainen oppilas saa oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea. Yhteistyö edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Huoltajien osallisuus sekä mahdollisuus olla mukana koulutyössä ja sen kehittämisessä on keskeinen osa koulun toimintakulttuuria. Kodin ja koulun kasvatusyhteistyö lisää oppilaan, luokan ja koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta. Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta. Koulu tukee kotien kasvatustehtävää ja vastaa oppilaan opetuksesta ja kasvatuksesta kouluyhteisön jäsenenä.

Kysymys 3: Opetushallitus ei voi toimia perustuslain yli. Ketään ei saa asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen vuoksi. Opetus on tapahduttava yhteistyössä kodin kanssa kuten laissa sanotaan ja myös opetussuunnitelmassa. Miksi Opetushallitus ohjeistaa näiden asioiden yli? Opetushallitus ei voi pakottaa oppilaita tai opiskelijoita osallistumaan tällaiseen opetukseen, eikä ohjeistaa opetuksenjärjestäjiä toimimaan näin.

Tasa-arvo on taitolaji-kirjaan olisi hyvä jokaisen huoltajan tutustua ja miettiä, että oikeastiko Opetushallitus tekee tällaista materiaalia opetuksen tueksi. Tässä muutama kysymys kirjasta, koska on arveluttavaa, että tällainen kirja tehdään opetukseen opettajille oppaaksi. Alla muutama kysymys kirjasta:

Kysymys 4: Onko koulun tehtävä todellakin seuraava ja opettaa tällaisia asioita oppilaille ja opiskelijoille? “Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Kokemus omasta sukupuolesta voi myös muuttua ja vaihdella eri elämänvaiheissa. Yksilön sukupuoli onkin aina moninainen kokonaisuus ja kirjo ominaisuuksia.”

Kysymys 5: Miksi Opetushallitus on luonut rinnalle opetussuunnitelman kaltaisen kirjan keskittyen pelkästään sukupuolisuuden asioihin? Tässä näkyy jälleen, mihin suuntaan Opetushallitus painottaa asioita. Kirjassa Opetushallitus myös ohjeistaa sivumennen oppimateriaalien tuottajia tuottamaan tietynlaista opetusmateriaalia.

Kysymys 6: Opetushallitus ohjeistaa edellä mainituissa asioissa paljon sellaista, jota ei missään laissa mainita. Materiaali kumpuaa seksuaalijärjestöjen ideologiasta. Opetuksen täytyisi olla puolueetonta, joka ei toteudu tässä tilanteessa. Onko Opetushallitus toiminut seksuaalijärjestöjen kanssa yhteistyössä ja tuottanut sillä tavalla puolueellista materiaalia?

Suomessa laki tuntee vain miehen ja naisen. Kolmatta sukupuolta ei ole. Tätä kyllä yritetään hallituksen toimesta saada aikaan mm. uusimalla henkilötunnusjärjestelmä. Toisaalla hallituksella on ohjelmassa intersektionaalinen tasa-arvo-ohjelma, jossa tuodaan myös näitä asioita esille. Meillä on yhteiskunnassamme henkilöitä, jotka tuntevat mielenkiintoa samaa sukupuolta kohtaan ja heille on sallittu lain voimalla avioliitto. Lisäksi laissa on annettu oikeus aikuisen ihmisen vaihtaa sukupuolta tietyt ehdot täyttäen ja tutkimukset läpi käyden. Tässä kappaleessa mainitut asiat ovat sellaisia, joita lain varjolla voisi opettaa sukupuolisuuteen liittyvistä asioista ja se on lyhyesti kerrottu.

Pasi Mustonen, erityisopettaja
kasvatustieteen maisteri
lapsiperheen isä
Kokoomuksen rivijäsen
Kerava

Opetushallituksen vastaukset kanteluun

Varsinainen kantelu näkyy tässä blogissa toisena artikkelina. Kantelu koski pääasiassa sitä, että opetukseen on nykyisin tuotu sukupuolen moninaisuuteen ja sen ympärille liittyviä asioita. Se on nyt alkanut aiheuttaa ongelmaa sellaisille huoltajille, jotka eivät haluaisi lapsilleen opetettavan tällaista oppia, joka on seksuaalijärjestöjen ajaman ideologian mukaista oppia. Tämä tuo myös ongelmia opettajille, jotka eivät haluaisi opettaa tällaista ideologiaa oman uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen tai muun syyn vuoksi. 

Useat huoltajat ovat pyytäneet lapsilleen vapautusta kyseisestä opetuksesta ja pyytäneet saada korvaavaa opetusta tilalle, missä ei opeteta tätä oppia. Tällainen opetus pitää sisällään mm. opetusta sukupuolten moninaisuudesta, sukupuoli-identiteetistä tai Pridesta. Opetuksenjärjestäjinä kunnat ja kaupungit pyytävät Opetushallitukselta ohjeistusta tällaiseen huoltajan pyyntöön. Opetushallitukselta on tullut vastauksia, että tällaiseen opetukseen on pakko osallistua.

Tässä tuon esille sen, että Opetushallituksella ei ole mitään perusteita pakottaa oppilasta opetukseen, joka sotii hänen vakaumustansa vastaan. Uskonnon- ja mielipiteenvapaus menee tämän edelle. Se selviää alla olevasta keskustelusta. Keskustelusta käy myös ilmi, kuinka voimakkaasti sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat ovat otettu osaksi opetussuunnitelmaa. Vastauksien perusteella näyttää, että Opetushallitus valuttaakin vastuun tässä yksittäisen opettajan tasolle, jossa opettaja voi itse päättää, millaista opetusta antaa ja millaisia ulkopuolisia asiantuntijoita pyytää tunneilleen. Opettaja voi yhtä hyvin pyytää tunneilleen asiantuntijoiksi eri uskontojen asiantuntijoita seksuaalijärjestöjen sijaan. Tekstistä käy myös ilmi, että seksuaalijärjestöt ovat olleet mukana ainakin laatimassa Tasa-arvotyö on taitolaji-opasta.

Alla on käymäni keskustelu asiasta Opetushallituksen kanssa. Käytän siinä itsestäni termiä kantelija. Joihinkin asioihin olen pyytänyt tarkentavan jatkokysymyksen. Punaisella olen merkinnyt ne asiat, jotka olivat minulle tässä merkittäviä asioita tietää. Läheskään kaikkiin kysymyksiin en ole saanut vastausta, jota pidän aristeluna Opetushallitukselta. Monet kysymykset Opetushallitus sivuuttaa tai vastaa kierrellen.

Opetushallitus päätti yksipuolisesti lopettaa vastaamisen toisen vastauskerran jälkeen vedoten siihen, että he ovat omalta osaltaan toimivaltansa puitteissa vastanneet keskeisiin kysymyksiin eivätkä näe enää tarvetta jatkaa kommentointia.

Teksti on hieman vaikea lukea, kun siinä on kysymyksiä ja OPH:n vastauksille jatkokysymyksiä. Kysymykset ovat tässä lisäksi irrallisena varsinaisen kanteluni tekstistä.

Kantelijan kysymys 1: Miksi Opetushallitus nostaa vain yhden vähemmistön esille näin vahvasti ohjeistuksessaan ja tuonut sen sitä kautta opetukseen? Tämä on käytännössä piilotettu tasa-arvo-sanan alle. Miksi esimerkiksi jonkin vähemmistöuskonnon edustaja ei voi tulla koululle puhumaan tai miksi siitä ei tehdä erillistä opasta ja kytketä asiaa opetussuunnitelmaan? Kyse on pitkälti samasta asiasta. 

·      OPH:n vastaus kysymykseen 1: Perusopetuksen opetussuunnitelma on ihmisoikeusperustainen.
Oppilaitoksilla on lakisääteinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Syrjimättömyys sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen
ilmaisun mukaan (sukupuolen moninaisuus) on suojattu tasa-arvolailla, seksuaaliseen orientaatioon perustuva syrjintä on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. 

o  Kantelijan jatkokysymys1: Ihmisoikeus on myös uskonnollisilla henkilöillä ja niillä henkilöillä, jotka eivät voi vakaumuksen tai mielipiteensä vuoksi hyväksyä sukupuolen moninaisuutta. Kyse on siitä, että ei voi hyväksyä sitä ideologiaa, joka liittyy
sukupuolen moninaisuuteen liittyviin asioihin ja niiden taustalla vaikuttaviin asioihin. Yksilöä kohtaan tässä ei ole kyse syrjinnästä.

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 1: Opetussuunnitelman mukainen opetettavat asiat perustuvat peruskouluasetuksen mukaisesti tieteelliseen tietoon. Opetus on
perusopetuslain mukaan oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja
puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen
vaikuttamisen kanavana.

 

·      OPH:n vastaus kysymykseen 1 jatkuu: Tasa-arvolaki muuttui vuoden 2015 alusta lukien samalla kun yhdenvertaisuuslaki säädettiin. Tällöin lakiin
lisättiin syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun vuoksi, ja lakia sovelletaan myös syrjintään, joka perustuu siihen, että henkilön fyysiset sukupuolta määrittävät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen (intersukupuoliset henkilöt). Uudet säännökset tulivat tasa-arvolakiin erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten syrjintäsuojan täsmentämiseksi ja laajentamiseksi.

Koska oppilaitoksilla on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite, Opetushallitus on ohjeistanut asiaa ja laatinut koulujen työn avuksi tukimateriaalia erityisesti lakiin sisältyvien uusien asioiden toimeenpanoa varten.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä on maailmanlaajuinen ongelma, johon mm. Unesco on kiinnittänyt erityishuomiota vuonna 2016 (Out in the Open – Education sector responses to violence based on sexual orientation and gender identity/expression) sekä sen sovelluksena Euroopan neuvosto 2018 (Safe at school: Education sector responses to violence based on sexual orientation, gender identity/expression or sex characteristics in Europe). IGLYO-järjestön kartoituksessa Suomi saa muita Pohjoismaita huonommat arviot.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eivät ole yksi vähemmistö, vaan laaja joukko erilaisia vähemmistöjä, joitten olemassaoloon on edelleen kiinnitetty liian vähän huomiota ja joihin kohdistuu syrjintää. Tämä tulee esille
esimerkiksi siten, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista lähes kaikki ovat ulkopuolisuuden ohella kokeneet kiusaamista koulussa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet korostaakin kiusaamisen ehkäisyä, osallistavaa toimintakulttuuria ja erilaisuuden näkemistä voimavarana.

o  Kantelijan jatkokysymys 2: Tämä on saanut aikaan sen, että monesti kristityt tai muuten uskonnolliset ihmiset saavat kokea syrjintää, vaikka yhdenvertaisuuslaki ei pitäisi sallia sitä. Saamme seurata asiaa vaikka eri medioista, kuinka uskonnollisia yhteisöjä tai ihmisiä vastaan hyökätään tällä hetkellä. Myös uskonnollisten kotien lapset saavat kokea monesti paljon kiusaamista kouluissa. Miksi tätä ei ole korostettu opetussuunnitelman perusteissa ja kiusaamisen ehkäisyssä vastaavassa mittakaavassa? Missä on otettu huomioon tämän asian yhdenvertaisuuden
edistämisvelvoite?

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 2: Oppilaitoksilla on lakisääteinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, tässä työssä otetaan huomioon kaikki syrjintäperusteet.
Kouluterveyskyselyissä uskonto ei ole noussut erityisellä tavalla esille kiusaamisen perusteena.
 Kouluja koskeva velvoite yhdenvertaisuuden edistämiseen on kirjattu yhdenvertaisuuslakiin ja asia on nostettu

opetussuunnitelman perusteissa esille lukuisissa kohdissa. Esimerkiksi
perusopetuksen toimintakulttuurissa on kohta Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo,
jossa todetaan: ”Oppiva yhteisö edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi samanarvoisina riippumatta
mistään henkilöön liittyvästä tekijästä. Samanarvoisuus ei merkitse samanlaisuutta. Yhdenvertainen kohtelu edellyttää sekä perusoikeuksien ja osallistumisen mahdollisuuksien turvaamista kaikille että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista.”

 

·      OPH:n vastaus kysymykseen 1 jatkuu: Erilaiset ulkopuoliset asiantuntijat ja kokemusasiantuntijat ovat pedagoginen keino syventää ja elävöittää opetussuunnitelman mukaista opetusta, ja niitä käytetään opettajan pedagogisen harkinnan mukaan eri oppiaineiden opetuksessa. Esimerkiksi vähemmistöuskontojen vierailut koulussa ovat jo pitkään olleet katsomusaineiden opettajien käyttämä keino.

o  Kantelijan jatkokysymys 3: Kysymys kuuluukin tähän, että voiko Opetushallituksen mukaan olla hyväksyttävää ja suositteleeko Opetushallitus, että kouluihin tulee pitämään oppitunteja herätysliikkeiden, helluntalaisten, jehovan todistajien tai muiden uskonnollisten yhteisöjen edustajia? Jos ei, niin miksi mm. SETA:n edustaja voi tulla? 

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 3: Opetushallitus ei ota kantaa koulujen käyttämiin vierailijoihin tai kokemusasiantuntijoihin. Opetuksen järjestäjä vastaa siitä, että opetus on opetussuunnitelman mukaista. Opettaja tekee pedagogisen arvion siitä, millaisin opetusmenetelmin opetusta on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa. Kouluissa käy monenlaisia vierailijoita varsin erilaisista kansalaisjärjestöistä. Uskonnollisten yhteisöjen vierailijoita käy katsomusaineitten tunneilla ja monilla kouluilla on tiivistä yhteistyötä paikallisen evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa. 

 

Kantelijan kysymys 2: Tällaisesta toiminnasta näin laajassa
mittakaavassa ei mainita Perusopetuslaissa eikä -asetuksessa.

·      OPH:n vastaus kysymykseen 2: Opetushallituksen lakisääteisenä tehtävänä on laatia opetussuunnitelman
perusteet, joitten mukaiset opetussuunnitelmat laaditaan paikallisesti. Näin Opetushallitus tehtävänsä mukaisesti linjaa, sidosryhmiä kuullen, mitä perusopetuksessa opetetaan.

o  Kantelijan jatkokysymys 4: Keitä ovat nämä sidosryhmät, joita Opetushallitus kuuntelee linjatessaan perusopetuksen
opetuksesta?
 

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 4: Perustetyölle on ollut asetettuna sidosryhmiä edustava ohjausryhmä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on ollut avoimessa nettikommentoinnissa. Viimeisessä uudistuksessa on esimerkiksi ollut
eri yliopistoista koottu asiantuntijaryhmä sekä ohjausryhmä, jossa edustettuina
on ollut Elinkeinoelämän keskusliitto, Finlands Svenska Lärarförbund FSL,
Suomen rehtorit ry, Suomen luokanopettajat ry, Suomen vanhempainliitto ry,
Aineopettajaliitto AOL, opetus- ja kulttuuriministeriö, Sivistystyönantajat ry,
Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Suomen Kuntaliitto ry, Aikuislukioiden Rehtorit
AiRe ry sekä Yksityiskoulujen Liitto. Sen lisäksi on pyydetty lausunto lukuisilta tahoilta. Opetushallituksen ylimmän päättävän tahon eli johtokunnan jäsenet löytyvät täältä 
https://www.oph.fi/fi/tietoa-meista/opetushallituksen-organisaatio-ja-johtaminen

 

·      OPH:n vastaus kantelijan ksymykseen 2 jatkuu: Tämän mukaisesti Perusopetuksen opetussuunnitelman
perusteet 2014 määrittelevät perusopetuksen tehtäväksi mm: ”Perusopetuksen tehtävänä on osaltaan ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Perusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.

Kantelijan kysymys 3: Opetushallitus ei voi toimia perustuslain yli. Ketään ei saa asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen vuoksi. Opetus on tapahduttava yhteistyössä kodin kanssa kuten laissa sanotaan ja myös opetussuunnitelmassa. Miksi Opetushallitus ohjeistaa näiden asioiden yli? Opetushallitus ei voi pakottaa oppilaita tai opiskelijoita osallistumaan tällaiseen opetukseen, eikä ohjeistaa opetuksenjärjestäjiä toimimaan näin.

·      OPH:n vastaus kantelijan kysymykseen 3: Perustuslain mukaisesti kaikki oppilaat ovat oikeutettuja perusopetuslain mukaiseen opetukseen. Opetussuunnitelman mukainen opetus on oppilaalle pakollista, ja sisällöltään vakaumuksen mukaan eriytyvää opetusta on perusopetuslain mukaan vain katsomusaineissa.

o  Kantelijan jatkokysymys 4: Opetushallitus siis ohjeistaa opetuksen järjestäjiä, että sukupuolen moninaisuuteen liittyvä opetus on pakollista? Tämä on yksi merkittävä kysymys ja toteamus. Tässä mennään yli oppilaan ja hänen kotinsa vakaumuksen. Kyse voi olla myös vain kodin mielipiteestä ja se ei aina liity johonkin uskontoon.

 

Viime vuonna eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi, että koulun
joulujuhlia ei voi viettää kirkoissa, koska se on ristiriidassa joidenkin kotien vakaumuksen kanssa. Tässä kantelun oli tehnyt Uskonnottomat Suomessa ry.
Kantelun tekijä ei ollut uskonnollinen, vaan täysin uskonnoton. Oli siis kyse heidän mielipiteestään.

 

Tässä linjauksessa on mm. seuraava kohta, jota kohtaan Opetushallituksen pakottaminen sukupuolen moninaisuuteen liittyvään opetukseen on ristiriidassa:

“Perustuslakivaliokunta on edelleen todennut (PeVM 10/2002 vp), että opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.” 

 

Lisäksi tässä linjauksessa todetaan:

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVM 2/2014 vp) pitänyt tärkeänä, että koulujen toiminnassa ja niitä koskevassa ohjauksessa otetaan huomioon keskeiset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ilmenevät periaatteet, kuten indoktrinaation kielto, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus.  

 

Kun katsotaan Opetushallituksen panostusta sukupuolen moninaisuuteen liittyviin asioihin ja kokonaisuuksiin, niin se näyttäytyy aivan suoraan indoktrinaationa ja ei ole neutraalia. Lisäksi uskonnollisia ei suvaita, jos kyseinen opetus pakotetaan vakaumuksensa tai mielipiteensä mukaan siitä kieltäytyville. Missä on silloin tuossa mainittu moniarvoisuus huomioitu? 

 

o   OPH:n vastaus jatkokysymykseen 4: Opetushallitus noudattaa tässä asiassa, kuten muutenkin, Suomen virallisia päätöksiä ja kansainvälisiä sopimuksia. Kysyjän käsitys opetuksen ideologisesta luonteesta ei vastaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita, joissa on määrätty, että opetus on tieteelliseen
tietoon perustuvaa eikä se saa olla ideologioihin sitouttavaa. Opetussuunnitelman perusteet kuvastaa tämänhetkistä laajasti hyväksyttyä
tieteellistä käsitystä asioista.

 

Opetus ohjaa oppilaita suhtautumaan tietoon kriittisesti sekä avarakatseisesti ymmärtämään, että yhteiskunnassa eri ihmisillä on erilaisia arvolähtökohtia sekä erilaisia käsityksiä asioista. 

Lastenoikeuksien sopimus turvaa lapsen oikeuden saada laajasti tietoa.

17 artikla: ”… lapsi saa tietoa monenlaisista
kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen.”

 

Kantelijan kysymys 4: Onko koulun tehtävä todellakin seuraava ja opettaa tällaisia asioita oppilaille ja opiskelijoille? “Jokaisella
tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies
hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Kokemus omasta sukupuolesta voi myös muuttua ja vaihdella eri elämänvaiheissa. Yksilön sukupuoli onkin aina moninainen kokonaisuus ja kirjo ominaisuuksia.”

Kantelijan kysymys 5: Miksi Opetushallitus on luonut rinnalle
opetussuunnitelman kaltaisen kirjan keskittyen pelkästään sukupuolisuuden asioihin?
Tässä näkyy jälleen, mihin suuntaan Opetushallitus painottaa asioita. Kirjassa Opetushallitus myös ohjeistaa sivumennen oppimateriaalien tuottajia tuottamaan tietynlaista opetusmateriaalia.

Kantelijan kysymys 6: Opetushallitus ohjeistaa edellä mainituissa
asioissa paljon sellaista, jota ei missään laissa mainita.
Materiaali kumpuaa
seksuaalijärjestöjen ideologiasta. Opetuksen täytyisi olla puolueetonta, joka
ei toteudu tässä tilanteessa.
Onko Opetushallitus toiminut
seksuaalijärjestöjen kanssa yhteistyössä ja tuottanut sillä tavalla
puolueellista materiaalia?

·      OPH:n vastaus kysymyksiin 4,5 ja 6: Opetushallitus tuottaa oppaita myös monista asioista, tämä ei ole ainoa. Tasa-arvotyö on taitolaji -opas on laadittu koulujen tueksi silloin, kun tasa-arvotyö laajeni koskemaan myös perusopetusta. Samalla astui voimaan yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolain muutos, jolla sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu lisättiin kielletyn syrjinnän piiriin. Oppaan tarkoitus oli ja on edelleen auttaa kouluja toteuttamaan uutta velvoitetta. Opas on laadittu laajan asiantuntijaryhmän toimesta, eri tahoja kuullen.

o  Kantelijan jatkokysymys 5: Pyydän
saada listauksen, ketä kuuluu tähän laajaan asiantuntijaryhmään ja eri
tahoihin. Lisäksi en saanut vastausta kysymykseeni, onko Opetushallitus
toiminut yhteistyössä seksuaalijärjestöjen kanssa.

 

o  OPH:n vastaus jatkokysymykseen 5: Uusimman Mukana-oppaan valmistelussa on kuultu noin 60 eri sidosryhmätahoa. Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaan valmistelussa mukana olleita tahoja on noin 20. Oppaan kirjoitustyöstä on vastannut Opetushallitus, sosiaali- ja terveysministeriö ja tasa-arvovaltuutettu. Opetushallitus työskentelee monenlaisten sidosryhmien kanssa, seksuaalivähemmistöjä koskevissa
asioissa luonnollisesti myös seksuaalijärjestöjen kanssa.

 

·      OPH:n vastaus kysymyksiin 4,5 ja 6 jatkuu: Opas tukee sekä opetussuunnitelman että tasa-arvolain velvoitteitten toteuttamista koulussa. Oppaan terminologia ja määritelmät noudattavat THL:n virallista käytäntöä. Juuri tehdyn perusopetuksen koulujen tasa-arvotyötä koskevan tutkimuksen mukaan opas on koulujen mielestä tukenut työtä hyvin. Saman tutkimuksen mukaan tarvitaan edelleen runsaasti lisää tukea ja koulutusta.

Lisätietoa aiheesta mm Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen verkkosivuilla: 
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/sukupuolen-moninaisuus

Keskustelu päättyy tähän.

Säästäkää edes lapset Pride-ideologialta

On se aika tänä vuonna, että Pride-viikko alkaa olla ohi. Olemme saaneet nähdä ja lukea monenlaisia juttuja ja keskusteluja tästä kyseisestä asiasta tämän viikon aikana. Yksi asia on ollut varsin surullista huomata. Se on se, että kuinka tätä Pride-viikon sanomaa halutaan nykyään myös levittää lapsille. Lapset halutaan totuttaa mukaan tähän asiaan, joka alunperin on liittynyt aikuisten välisiin asioihin ja seksuaalisen tasa-arvon lisäämiseen. Nyt Pridesta näyttää tulleen enemmän ideologinen, oma uskonnollinen, poliittinen tai tiettyä oppia levittävä tapahtuma. Se on luotu kuin joksikin muotitapahtumaksi tai kansanjuhlaksi. Moni julkinen toimija tai yritys liittyy tähän mukaan varmastikin täysin ymmärtämättä tapahtuman syvällistä merkitystä. Vähintään yrityksen logo internetissä muutetaan Priden väreihin tuen osoittamiseksi. Voidaan myös puhua sateenkaari-ideologiasta, -uskonnosta tai -opista kuten edellä mainitsin. Tämä ideologia korostaa vapautta, ihmisen oman elämän herruutta ja sitä, ettei ole mitään ylempää auktoriteettia, joka hallitsisi ihmistä ja koko tätä maailmankaikkeutta.

Erityisesti tänä vuonna tukijoihin on liittynyt myös monia opetusvirastoja. Perusteena tähän monille on ollut varmastikin opetussuunnitelman viittaukset tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen suhtautumiseen toisia ihmisiä kohtaan. Jos johto tekee päätöksen vaikka opetusvirastossa tai jonkun yrityksen johdossa, että kyseinen organisaatio osallistuu Prideen, niin se aiheuttaa monille työntekijöille hankalan tilanteen, koska moni ei haluaisi olla sellaisessa mukana. Ajatellaan vaikka opettajia. Kun opetusvirasto kehottaa opettajia osallistumaan Prideen vaikka askartelemalla tai piirtämällä jotain tähän liittyvää oppilaiden kanssa, niin ei kaikki opettajat halua kertoa tai opettaa lapsille tällaista. Voi olla, että opettaja ei yksinkertaisesti omantuntonsa tai moraalinsa vuoksi pysty kertomaan tästä lapsille ja onko se lapsen kehityksellekään hyväksi. Seuraava sosiaalisessa mediassa pyörivä kuva varmasti selventää ajatusta. Tätäkö me haluamme lapsillemme?

Opetussuunnitelmat eivät kuitenkaan kerro puhuttaessa tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, että se koskisi pelkästään Pride-tapahtumia tai sateenkaarijärjestöjen opetusmateriaaleja. Sen pitäisi koskea siinä tapauksessa myös muita vähemmistöjä ja tästä kirjoitan seuraavassa kappaleessa.

Arvoisa lukija! Jos teksti saa sinulla jo tässä vaiheessa herneen nousemaan nenään, niin lue silti vielä hiukan eteenpäin.

Esimerkiksi meillä Suomessa on monenlaisia vähemmistöjä, jotka myös tarvitsisivat tasa-arvoista kohtelua. Mainitsen tässä muutaman vähemmistön. Meillä on keskuudessamme invalideja ja eri vammoista kärsiviä ihmisiä. Meillä on eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä. Meillä on saamelaisia ja eri kansoista tulleita ihmisiä. Tätä listaa voisi jatkaa pitkällekin. Milloin vaikka nämä mainitut ja muut vähemmistöt otetaan huomioon? Voisiko Prideen osallistuvat lähteä marssimaan ja liputtamaan näidenkin vähemmistöjen puolesta, koska hehän viettävät Pridea tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden hengessä? Voitaisiinko kouluissa ja koko yhteiskunnassa alkaa viettämään viikkoa invalideja ja eri vammoista kärsiviä muistaen ja tutustuen vaikka esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviin asioihin? Voitaisiinko kouluissa järjestää viikko islamilaisuuden hengessä ja toinen viikko lestadiolaisuuden virsiperinteeseen tutustuen Siionin lauluja veisaten? Millainen meteli ja vastustus siitä syntyisikään, jos meillä alettaisiin viettää viikkoja islamilaisuutta tai virsien veisuuta korostaen? Siihen loppuisi suvaitsevaisuus.

Tässä edellisessä kappaleessa esiin nostettu asia on koko asian ongelma. Miksi tämä tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus kohdistuu vain yhden asian ympärille? Tässä kohti paljastuu lopullisesti tämän asian yksinaamaisuus. On vain yhdenlaista suvaitsevaisuutta. Saman voi jokainen todeta lukemalla nykyisen hallituksen intersektionaalisen tasa-arvo-ohjelman.

En ole nähnyt vielä yhdenkään Pridea kannattavan kertovan, kuinka he ottavat omassa toiminnassaan huomioon muut vähemmistöt. Totuus kuitenkin on se, että heidän ideologiansa kääriytyy vain erilaisten seksuaalisuuden muotojen ja niiden erilaisuuden tukemisen ympärille. Siinä on se heidän suvaitsevaisuus lyhykäisyydessään.

Uskonnollisista yhteisöistä Priden kannattajiksi on lähtenyt Suomen luterilainen kirkko ja sen ympärillä toimiva muutama yhdistys. Se ei kuitenkaan ole ollut ongelmatonta. Piispojen kiistely ja mielipiteet ovat kuin osa huvittavaa näytelmää. Siksi voisikin laittaa popcorneja tulemaan ja seurata tätä näytelmää niitä popsien. Heille kun ei näytä olevan selvää, mihin Kirjaan kirkon oppi perustuu. Eikä sekään, ettei sen Kirjan koko sanoma ole pelkästään ja ainoastaan rakkaus, vaikka sitä siellä paljon on. Kirkko on kuin uppoamassa oleva vene odottaen, kuka irrottaa lopulta pohjatapin ja se on sitten sen veneen menoa. Tätä ennen monet hyppäävät veneestä pois ja pelastautuvat ennen sen lopullista uppoamista.

Haluan tässä vaiheessa korostaa, että jokainen ihminen on lähimmäinen ja kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja kaikkia kohtaan täytyy olla kunnioittava. Miksi sitten Pride saa aikaan vastareaktioita? Priden ja sateenkaariväen ideologia alkaa nykyään saada kovan vastareaktion, kun sitä tuputetaan aivan joka paikassa ja kukaan ei saisi sanoa siitä mitään vastaan. Vastustajat halutaan leimata ja maalittaa. Vastustajia luullaan ainoastaan eri uskontoja edustaviksi, mutta nykyään vastustusta näkyy jo ei-uskovaistenkin keskuudessa. Eri mediat alkavat olla täynnä pelkästään tätä asiaa. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuulla samaa toitotusta. Mediatalot ovat menneet mukaan tähän muoti-ideologiaan. Miksi sateenkaariväki ei voisi elää ilman tällaisia viikkoja ja ilman itseään esille tuoden? Näinhän elää muutkin vähemmistöt. Ei esimerkiksi äsken mainitsemistani vähemmistöistä kukaan tuo itseään esille marssien ja lippuja heilutellen vaatien kaikkien olevan samaa mieltä.

Ihmiset ovat kautta aikain ajatelleet eri asioista eri tavoin. Tämä näkyy uskontojen, erilaisten ideologioiden ja vaikkapa puolueiden erilaisuutena. Nyt olemme saaneet Priden uuden muoti-ideologian esiintuojaksi. Tätä vaan eivät kaikki näe sellaisena asiana, joka olisi meille hyväksi kansakuntana.

Kansakuntamme historia ja hyvinvointi on pohjautunut perustalle koti, uskonto ja isänmaa. Tässä keskiössä on ollut perheyksikkö, johon ovat kuuluneet isä, äiti ja lapset. Toki myös yksinäisiä on ollut keskuudessamme. Ihmiset ovat turvanneet Jumalaan ja sen turvin selvinneet Suomessa sotienkin yli. Isämme ja esi-isämme ovat rakentaneet työllään tämän maan meille valmiiksi. Nyt kaikki tämä halutaan romuttaa kovaa vauhtia. Esi-isämme kääntyisivät haudassaan nähdessään nykymenon yhteiskunnassamme. On havaittavissa, että isänmaan kunnioituskin on laskussa ja sen arvostus, mitä esi-isämme ovat tehneet. Viime sodista on aikaa noin 80 vuotta ja näyttää, että sinä aikana monilla alkaa unohtua ne loputtomat uhraukset, joita silloin on meidän hyväksemme tehty. Ilmeisesti sanonta koti, uskonto ja isänmaa pitäisi muotoilla muotoon koti, vapaus ja välinpitämättömyys.

Olimme perheeni kanssa kesällä Lapissa lomalla. Pysähdyimme Pelkosenniemellä olevalle sotamuistomerkille, joka oli paikalla, missä suomalaiset nujersivat vihollisen. Muistomerkin sanoma kertoo siitä, mihin silloin turvattiin. “Tässä auttoi Herra”

Tässä artikkelissani olevat kaksi kuvaa kertovat aika suoraan, mitä kohti kansamme ja myös muun maailman meno on menossa.

Ehkä vielä jotkut havahtuvat tähän?