Sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapaus

Sanottakoon lukijoille heti aluksi tiedoksi, että kirjoitan tätä julkaisua kristillisen arvomaailman näkökulmasta. Kirjoitan alla erilaisista arvomaailmoista ja sen mukaisista mielipiteistä. Ilmapiiri on rakkaassa isänmaassamme, Suomessa, muuttunut aivan kummalliseksi kiihtyvää tahtia viime vuosina. Kukaan ei voi enää kohta sanoa tai kirjoittaa omia mielipiteitään, kun jo poliisi tai oikeuslaitos uhkaa nurkan takana, varsinkin jos mielipide on yhtään kristillinen tai muuten joihinkin perinteisiin liittyvä. Eniten viha näyttää kohdistuvan kristillisiä mielipiteitä vastaan. Ihmiset tehtailevat rikosilmoituksia toisten ihmisten mielipiteistä, mitkä eivät miellytä heitä itseään. Jos ei poliisi tai oikeuslaitos tämän jälkeen uhkaa, niin viimeistään somemaailma ja media maalittavat tällaisen henkilön, joka uskaltaa rohkeasti kertoa mielipiteensä sanoen tai kirjoittaen.

Tämä aiheuttaa sen, että syntyy ilmapiiri tai ainakin kuva ilmapiiristä, missä ei hyväksytä kuin yksi oikea mielipide. Valitettavasti monet puolueetkin ratsastavat tällaisilla pinnalla olevilla muoti-ilmiöillä. Mielestäni puolueiden pitäisi ajaa suomalaisten parasta ja edistää hyvinvointia, eikä niiden pitäisi keskittyä houkuttelemaan äänestäjiä pelkästään aikamme muoti-ilmiöillä kuten vaikkapa ilmastonmuutoksella, kannabiksen käytön laillistamisella tai sateenkaari-ideologian edistämisellä. Mihin jää aivan perustarpeiden tai hyvinvoinnin hoitaminen? Toki osa edellä mainituistakin asioista liittyy hyvinvointiin, mutta jos ne ovat pääasiat puolueiden poliittisissa ohjelmissa, niin monet muut ihmisten perustarpeita koskevat asiat jäävät syrjään ja kuitenkin niitä kaikkia pitäisi kuntapäättäjämme, eduskuntamme sekä hallituksemme edistää parempaan suuntaan. Mainittakoon esimerkkeinä tällaisista perustarpeista vaikka varhaiskasvatus ja vanhustenhoito.

Otan yhden esimerkin elämästäni liittyen tähän keskusteluilmapiiriin. Minulla on yhdeksän lasta ja se on vakaumukseeni liittyen ihan normaalia elämää. Joskus saan kuulla pilkkaavia mielipiteitä joiltakin, että Raamatussa mainitaan kyllä lisääntymään ja täyttämään maa, mutta ei sinun tarvitse sitä yksin tehdä. Pitäisikö minun tässä kohtaa vetää heti poliisi- tai oikeuslaitoskortti esiin kunnianloukkauksesta, kun kommentti tuli niin suoraan arvojani vastaan? Ei. Minä elän omaa elämääni, joka on minun arvopohjan mukaista elämää, eikä minulla ole tarve tuollaisesta mielipiteestä loukkaantua.

Mietin usein, että miksi nykyisin sateenkaari-ideologiaa kannattavat ihmiset loukkaantuvat heidän kritisoinnistaan niin herkästi, vaikka he viestivät olevansa asiastaan ylpeitä? Onko heillä kuitenkin asiasta jotenkin huono omatunto vai eivätkö he ole asiansa kanssa vapaita? Miksi ilmastonmuutokseen liittyviä asioita ei saisi kritisoida? Eikö kaikki tieteellinen fakta pidäkään paikkaansa? Miksi kannabiksen laillistamista ei saisi vastustaa? Eikö laillistamista ajavat saakaan siitä mukavaa uutta laillista päihdettä?

Jos ihminen kannattaa vaikka sateenkaari-ideologiaa ja on oikeasti sitä mieltä sekä mahdollisesti elääkin sen mukaista elämää, niin silloin kaiken ymmärryksen mukaan ympäriltä tuleva kritiikki pitäisi kestää ilman rikosilmoituksia. Pitäisikö kristittyjen vastaavasti tehdä rikosilmoituksia kristittyjen vainoamisesta? Seuraamalla vaikka netin keskustelupalstoja, saa huomata, miten erilaisia uskontoja edustavia ihmisiä pilkataan. 

Nyt ilmapiiri on Suomessa jännittynyt kuin viulun kieli ja jokaista mielipidettä vahditaan. Alammeko kyttäämään toinen toisemme sanomisia eri medioissa? Kyllä Suomessa täytyy olla vielä vapaus sanoa ja kirjoittaa oma mielipiteensä asiasta kuin asiasta.

Tällaisista asioista kritiikit puoleen tai toiseen eivät aina kohdistu yksittäiseen ihmiseen, vaan ne kohdistuvat tiettyyn ilmiöön tai asiaan. Kaikkien ihmisten henkilökohtainen mielipide on arvokas täällä maailmassa, vaikka hänellä olisi minun omia mielipiteitäni vastoin oleva kanta. Se ei tee kenestäkään ihmisestä huonompaa. Täytyykö meidän aina loukkaantua toisen mielipiteestä? Näen kuitenkin, että nykyisellä loukkaantumisen kulttuurilla on motivaatio. Sillä haluttaisiin vaientaa varsinkin kristillinen näkökanta pois yhteiskunnasta. Kuten alussa kirjoitin, niin rohkeasti kristillisen mielipiteen sanova ihminen saa kaikkein herkimmin vihan päällensä ja hänestä tulee sen asian henkilöitymä. Somemaailma tuomarina alkaa vaientaa ja pommittaa tällaista henkilöä mielipiteillään. Tällainen henkilö halutaan maalittaa. Tästä meillä on valitettavasti juuri tällä hetkellä muutama valtakunnallinen esimerkki. Kristillistä näkökantaa ja ajattelua haluttaisiin vaientaa jopa valtakunnansyyttäjän toimesta, kun se näkökanta loukkaa joitakin ihmisiä.

Kuitenkaan aina sanojan tai kirjoittajan mielipide ei tarvitse tulla edes kristillisestä arvomaailmasta, vaan kun jo henkilön luonnollista ajattelua vastaan tulee joku aikamme muoti-ilmiöistä, niin yhtä lailla hän saa vihaa osakseen, jos hän uskaltaa jotakin tiettyä ilmiötä vastustaa ja kertoa sen ääneen tai kirjoittaa julkisesti.

Näiden syiden vuoksi moni ei jaksa tai uskalla tuoda enää omia mielipiteitään esille, koska ne eivät ole aikamme muoti-ilmiöiden tai yhden oikean sallitun ajattelutavan mukaisia. Kun suurin osa kansasta on hiljaa ja eivät puolusta maalituksen kohteeksi joutunutta henkilöä, niin valitettavasti silloin tulee se kuva, että iso kansamme enemmistö hyväksyy kaikki ne asiat, mistä olen edellä maininnut. Kuitenkaan asia ei ole niin. Puhutaan ihmiset rohkeasti ja tuokaamme mielipiteemme esiin! Älkäämme vaientuko, vaikka meitä yritetään vaientaa!!!

Pasi Mustonen