Minne on kadonnut isiemme uhrauksen kunnioitus?

Vuosittain meillä Suomessa on kaatuneiden muistopäivä, jolloin muistelemme ja kunnioitamme niitä henkilöitä, jotka uhrasivat itsensä tämän maan puolesta sotiemme aikoina. Heidän uhrauksensa ja muiden sotaan osallistuneiden ansiosta saamme elää itsenäisessä maassamme. Tämä maa on monilla mittareilla mitattuna yksi maailman parhaista paikoista elää.

Sisäministerimme Maria Ohisalo samana päivänä vuonna 2020 twiittaa kaikille hyvää homo-, bi- ja transfobian vastaista päivää, jota maailmalla samana päivänä vietettiin. Ympäristöministeriö meni vaihtamaan oman logonsa sateenkaaren väreihin kyseisenä päivänä. Kumpikin toimija edustaa maamme johtoa. Toinen ministerinä ja toinen ministeriönä.

Kumpi onkaan tärkeysjärjestyksessä se tärkeämpi muistettava asia kyseisenä päivänä? Pyydän miettimään lukijoita. Voiko maamme johdossa olevat henkilöt olla näin vierautuneita meidän maamme historiasta ja isiemme kunnioituksesta? Kävelin sattumalta muutamaa päivää aiemmin isolla sankarihautausmaalla ja katselin siellä kaatuneiden henkilöiden ikiä, että kuinka nuorena he ovat kaatuneet. Kaikki, joita katselin, olivat olleet elämänsä parhaassa iässä ja elämä olisi vasta ollut edessä. He kuitenkin uhrautuivat tämän maan edestä.

Mietin kävelyäni hautausmaalla, kun näin Ohisalon twiitin. Tuntuu tosi iljettävältä tällainen toiminta valtiojohdon osalta, jota hän edustaa, samoin kuin ympäristöministeriön toiminta. Juuri valtiojohdon pitäisi osata kunnioittaa maamme itsenäisyyttä. Mitä niin ihanaa ja ihmeellistä on LBGT-asioissa, että sitä työnnetään nykyaikana aivan joka paikkaan ja se menee arvostuksessa kaiken yli?? Tämä on suuri kysymys.