Ilmastoahdistuksen kahdet kasvot

Ilmastonmuutos, ilmastohysteria, ilmastoahdistus jne. ovat eräitä nimityksiä nykyiselle ilmastonmuutoskeskustelulle. On aivan selkeästi nähtävissä ainakin kaksi eri ns. koulukuntaa tälle asialle ja nämä kaksi erilaista näkemystä laittaa ihmiset väittelemään asiasta. Vastakkain ovat tieteellinen näkemys ja uskonnollinen näkemys.

Haluan vielä huomauttaa lukijaa, että seuraavat asiat ovat minun henkilökohtaisia lyhyitä kuvauksia havainnoista kahdesta eri ihmistyypistä, jotka edustavat näitä edellä mainittuja näkemyksiä. Nämä ovat myös kärjistettyjä esimerkkejä. Raamatun uskolla en tarkoita tässä tiettyä kirkkoa tai yhteisöä.

Ihminen, joka ei ole kovinkaan uskonnollinen, haluaa turvata tietonsa tässä asiassa siihen, mitä tiedemaailma asiasta sanoo. Tästä sitten joillekin ihmisille tulee vähän uskontoa vastaava asia. Monesti ihmisellä tarvitsee olla joku asia, johon hän uskoo vakaasti, jos se ei ole vaikka Raamatun mukainen usko. Tällöin ihminen on herkästi levittämässä tietoa itselleen tärkeästä asiasta ja kertoo siitä ympärilleen saaden aikaan hysteriaa tässä tapauksessa maapallon tuhoutumisen muodossa. Kaikki mahdollinen saastuttaminen täytyy saada loppumaan ja mitä ihmeellisimmissä muodoissa, vaikka asiasta ei olisi oikeasti mitään hyötyä. Tämä on yleensä se näkemys, mikä saa valtavirran mukaansa ja myös median. Tätä näkemystä edustaa myös kuuluisa Greta. Kukaan ei tietenkään huomioi, mikä koneisto saastuttamisineen on hänenkin taustalla. Ihmiset valjastavat jopa lapsia mielenosoituksiin ym. saadakseen oman näkemyksensä kuuluviin. Samalla lapsiin tartutetaan ahdistus ja epätoivo elämän tulevaisuudesta. Tällaisella ihmisellä ei ole muuta toivoa ja turvaa elämässä, mikä aiheuttaa sitten epätoivoa ja paniikkia.

Ihminen, joka on uskonnollinen, ei ole asian suhteen yhtään toivoton. Miksi? Koska hän uskoo Raamatun Jumalaan ja turvaa elämänsä Häneen. Uskoville on yhteistä luottaa Jumalaan ja Hänen johdatukseen. Tämän näkemyksen mukaan Jumala huolehtii maapallosta ja sen kohtalosta. Eihän Jumalalle ns. tulisi hikikään pelastaa ja puhdistaa maapallo saasteista. Onhan Hän luonut koko maailman. Monissa uskonnollisissa joukoissa pidetään nykyaikaa lopunaikana. Monet merkit maailmalla viittaavat siihen, kuten Jumalan hylkääminen kiihtyvää tahtia ja ihmisen oman järjen korostaminen sen vastavoimana. Kun ihminen turvaa elämänsä Jumalaan, niin siksi ilmastonmuutos ei aiheuta paniikkia ja ahdistusta. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tällaiset ihmiset haluaisi ajatella maapallon ja luonnon parasta. Jokainen tekee sitä omien voimiensa mukaan. Myös Raamatussa kehoitetaan ihmisiä viljelemään ja varjelemaan maata. Ikään kuin siinä tulee jo ihmisille kehotus ilmastonsuojeluun.

Kumpaan joukkoon sitten itse kuulun? Edustan jälkimmäistä joukkoa. En ole asian suhteen turvaton ja toivoton. Haluan kuitenkin sen sanoa loppuun, että ensiksi meidän tulee saada väkirikkaat maat lopettamaan ja hillitsemään saastuttamista. Ei ole mitään järkeä kurjuuttaa suomalaisten elämää vaikka polttoaineveroa nostamalla, että ilmasto säästyisi. Me voimme olla esimerkillisiä maailmalle, mutta ei siten, että kansa eli yksittäiset ihmiset saavat siitä kärsiä. Se ei motivoi oikeasti, koska siitä ei ole konkreettista näkyvää hyötyä. Meidän Suomen esimerkki ei näy isoille ja väkirikkaille maille missään. Voimme auttaa heitä kehittämään tekniikoita, millä he saavat saastuttamistaan kuriin ja samalla vaikka kehittää siitä hieno vientituote maailmalle. Ei ole oikein, että suomalainen kärsii ja muut vaan saastuttavat.

Toivon mukaan joskus maailman maitten yhteiset ilmastonmuutoskokoukset saisivat jotakin isompaa konkreettista aikaan, mutta vielä ei ole niin käynyt.