Säilytetään Keravan kouluissa lapsilla maito ja liha

Ilmastohysteria on saanut maailmalla isot mittasuhteet. Toki on hyvä ajatella ilmastoa, mutta nykyaikana monilla keskustelu ja ajatus on siitä mennyt hysterian sekä ahdistuksen puolelle. Puhutaankin ilmastoahdistuksesta. Tätä ahdistusta halutaan aikuisten toimesta levittää lapsillekin ja se tosiaan aiheuttaakin sen osassa lapsista. Lapsilta viedään usko ja toivo tulevaisuuteen.

Kaikkein pahinta tässä on se, että aikuiset käyttävät lapsia hyväksi siinä, jotta saavat omaa mielipidettään paremmin esille. Lapsia viedään tai kehoitetaan osallistumaan mielenosoituksiin tai esiintymään ahdistuneena erilaisissa tilaisuuksissa. Kyllä jokainen aikuinen ymmärtää ilmastoasiat ilman, että lapsia tarvitsee käyttää välikappaleina. Yleensä lasten takana on aikuisten joku oma intressi tai ideologia.

Joissakin kaupungeissa ollaan menty niin pitkälle, että kouluruuasta aletaan vähentää lihaa ja jätetään maito pois kokonaan. Tämä tehdään ilmastonmuutosta ajatellen. Jos ajattelemme asiaa pidemmälle, niin tämä aiheuttaa sen, että pidemmällä aikataululla maanviljelijöiltä vähenee työt ja lisää maatiloja joutuu lopettamaan toimintansa kannattamattomana, Mitä sitten, kun maailmaan tulee kriisin aika? Eikö meidän suomalaisten tulisi olla omavaraisia maatalouden suhteen? Kyllä heillekin sitten nälkä tulee, jotka ovat olleet maidon- ja lihantuotantoa mielellään vähentämässä ilmaston vuoksi. Tähän asti on kouluissa kehotettu lapsia juomaan maitoa ja syömään muita maitotuotteita, koska ne ovat kasvavan lapsen luustolle hyväksi. Mihin tämä tietämys olisi yhtäkkiä kadonnut? Olen lukenut kyllä sellaisia artikkeleja, missä kumotaan maitotuotteiden hyöty ja samalla perustellaan, että monissa maissa ei käytetä maitoa.

Kuitenkin mielestäni maitoa saa edelleen olla lapsilla ja he saavat myös syödä lihaa ilman, että heille langetettaisiin siitä syyllisyyden tunnetta niskaan. Ilmansaastetta voidaan vähentää paljon pahemmista lähteistä kuin lapsen päivittäisestä ateriasta. Säilytetään maito ja liha Keravan lasten kouluaterioissa!

Edit 2.7.20: Korona-ajasta ei vielä ollut paljon tietoa, kun olen tämän kirjoittanut. Se on ollut hyvä esimerkki, mitä tapahtuu, kun maailmaa kohtaa kriisi. Jokainen maa alkaa hamstraamaan tavaraa itselleen ja alkaa taistelu vaikkapa hengityssuojaimista sekä lääkkeistä. Tämä aika alkoi jo hieman vaikuttaa elintarvikkeiden saantiin. Jos kriisi olisi jatkunut ja pahentunut, niin pulaa olisi alkanut tulla tietyistä elintarvikkeista. Tämä korona on ollut jo hyvä esimerkki siitä, miksi Suomen kannattaisi olla omavarainen, eikä suinkaan olla ajamassa maataloutta alas asioilla, joilla ei ole mitään merkitystä ilmastonmuutoksen korjaamiseksi.

Keravalle lisää ulkoilupaikkoja

Kerava satsaa Keinukallion alueeseen. Voisiko sen lisäksi olla vaikkapa grillikatoksia/laavuja useita pitkin Keravanjoen rantaa ja muuallakin? Näille olisi varmasti käyttöä kaupunkilaisilla. Esimerkiksi Sipoonkorvessa on tällaisia paikkoja, joissa myös polttopuut ovat paikanpäällä. Tämä lisäisi kokoontumispaikkoja nuorille, missä he voisivat viettää aikaa yhdessä. Kun ajanviettopaikkoja ei ole, niin on ollut nähtävissä, että nuoret kokoontuvat Prismalle tai Karuselliin. Ei tällainen ulkoilu tietenkään kaikkia nuoria kiehdo, mutta se voisi yksi ajanviettopaikka. Tämä olisi myös monille lapsiperheille mieluisa tapa käydä ulkoilemassa ja paistaa lasten kanssa siellä vaikka makkaraa. Tämä ei olisi kovin suuri satsaus Kaupungilta siihen nähden, mihin kaikkeen muuhun rahaa kuluu. Olisihan tällainen myös imagokysymys Keravalle, jossa välitetään niin nuorista asukkaista kuin vanhoistakin.

Olen huomannut, että tätä asiaa ovat asukkaat ideoineet somen keskustelupalstoilla, joten en ole tämän idean kanssa yksin.

Peruskoulut tai oppilaitokset eivät loikkaa digiloikkaa ilman tietokoneita

Olen seurannut tiiviisti reilut kymmenen vuotta koulumaailmassa tietokoneiden tuloa oppilaiden käyttöön ja opetuksessa käytettävien ohjelmistojen kehitystä. Samalla olen kouluttanut tuhansittain opettajia digimaailman syvyyksiin eri kouluasteilla. Peruskoulussa oppilaiden on vaikea ottaa sitä kuuluisaa digiloikkaa, jos kouluissa ei ole riittävästi laitteita eli tietokoneita. Opetusministeriö ja Opetushallitus ovat viime vuosina satsanneet rahaa opettajien kouluttamiseen, mutta missä rahat laitteiden hankintaan ovat. Tällä hetkellä jokainen kunta ja kaupunki yrittää koota laitteisiin rahaa eri nurkista, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Tällä kirjoituksella en tarkoita sitä, että se laite olisi itseisarvo opetuksessa. Sen laitteen pitäisi olla oppilaan väline siinä missä kynä ja vihko, jolloin sen voisi ottaa käyttöön luontevasti tarvittaessa. Nyt tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että 400 oppilaan koulussa on vaikka 40 laitetta, joita luokat varailevat vuorotellen. Tietty luokka saattaa saada laitteet käyttöönsä muutaman kerran lukukauden aikana. Siinä ei pääse toteutumaan minkäänlaista digiloikkaa.

Opettajien tietotekninen taitotaso on kehittymään päin vuosi vuodelta, mutta jos ei ole laitteita, niin taitojen hyödyntäminen oppilaiden kanssa jää haaveeksi ja taidot eivät siirry oppilaille. Tällä hetkellä laitteisiin ei ole osoitettu minkäänlaista määrärahaa valtion taholta. Kuten edellä kerroin, niin laitteita hankitaan kuntien pienistä varoista tai sitten niitä hankitaan erilaisien hankkeiden rahoituksilla. Eihän asia saisi olla näin, jos Suomi aikoo olla opetuksen mallimaa ja maa, joka hyödyntää opetuksessa tietotekniikkaa mallikelpoisesti.

Mikä tähän ratkaisuksi? Opetusministeriön ja Opetushallituksen pitäisi osoittaa kunnille rahoitus laitteita varten. Laitteiden hankinta täytyisi suunnitella niin, että vaikka kaikki vuosiluokalla neljä olevat saisivat kunnassa henkilökohtaiset laitteet. Seuraavana vuonna uudet neljäsluokkalaiset ja sitä seuraavana vuonna jälleen neljäsluokkalaiset. Näin ollen laitteet olisivat neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaisilla kolmessa vuodessa. Kun nämä kuudesluokkalaisilla olleet laitteet sitten aikanaan tulevat kolme vuotta vanhoiksi, niin ne menisivät vaihtoon ja seuraavat neljäsluokkalaiset saisivat uudet laitteet. Kyseessä olisi kolmen vuoden kierto laitteilla. Saman kolmivuotisen kierron voisi toteuttaa myös yläkoulun osalta samaan aikaan. Kolmessa vuodessa laite vanhenee jo teknisesti teknisen kehityksen edetessä. Myös sen parhaimmat elinvuodet on sinä aikana nähty.

Tässä on esimerkkiehdotus, jota mallikkaasti jotkin Suomen kunnat tai kaupungit toteuttavat niukilla rahavaroilla. Toki tämä tuo mukanaan muitakin ulottuvuuksia kuin pelkän laiteiden hankinnan. Mukaan tulee miettiä mm. huolto- ja ylläpitotoimet. Edellä kuvattu on yksinkertaistettu kertomus ja malli asiasta. Miksi valtio Opetusministeriön ja Opetushallituksen kautta ei satsaa oppilaiden laitteisiin yhtään minkäänlaisilla rahoituksilla? Nyt kunnat ja kaupungit ottavat rahat laitteisiin kuka mistäkin, säästäen sitten jostakin toisesta kohdasta. Olisi selkeää, jos valtio ohjaisi tähän määrätyn summan kunnan koon mukaan ja kaikki hankkisivat laitteet sillä rahoituksella oppilailleen. Tiedän, että tämä ei ole ilmainen ehdotus ja on tietenkin pois jostakin muusta valtion rahoituksesta. Kuitenkaan me emme millään muulla tavalla vie lastemme tietoteknisiä taitoja eteenpäin kouluissa. Kun jokaisella oppilaalla on oma laite käytössä, kuten kynä ja vihko, niin sitten voimme alkaa puhua mahdollisesta digiloikan ottamisesta oppilaiden kanssa. Tätä ennen asia on kaunista sanahelinää. Tämä asia nousee esille jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa. Näen ja olen nähnyt todella hyvän kattauksen Suomen kokonaistilanteesta vuosien varrella. Niin ja oppilaat, he eivät ole diginatiiveja, vaikka joskus on niinkin väitetty.

Mitä sateenkaari-ideologia tekee peruskouluissamme ja varhaiskasvatuksessamme?

Tämä ajan henki näyttää olevan se, että sateenkaarijärjestöt työntävät omaa ideologiaan peruskouluihin ja jopa varhaiskasvatukseen (Helsingin uutiset 24.1.2019). Jopa luterilainen kirkko on ottanut myös saman ideologian rippikouluopetukseen (Aamulehti 23.1.2019). Mitä tällainen ideologia aiheuttaa lapsen kehitykselle? Mikään tällainen ideologia ja ajatusmaailma ei poista sitä totuutta, että lapsemme ovat tyttöjä tai poikia. On aivan turha väitellä edes asiasta. Joillakin ihmisillä voi olla suuntautuneisuutta omaa tai toista sukupuolta kohtaan eri muodoissaan, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että koko kansamme ajattelisi niin ja että sukupuolia olisi kymmenittäin erilaisia. Nyt halutaan luoda kuvaa, että kaikki ajattelevat siten, kuten sateenkaarijärjestöt kertovat omasta ideologiastaan. Se on ikään kuin muotia.

Sateenkaarijärjestöillä ei ole mitään päätöksentekovaltaa yhteiskunnassamme. Heitä ei ole myöskään valtuutettu demokraattisesti toimimaan missään yhteiskuntamme asioissa. Miksi päättäjät ja jopa Opetushallitus antavat heidän tulla mukaan koulun ja päiväkodin toimintaan ja miksi osa päättäjistä imee kaiken sen ideologian heiltä? Eivätkö he uskalla taistella vastaan tätä liberaalista ideologiaa? Miksi lapsillemme halutaan antaa tällaista kasvatusta? Miksi yhtälailla jonkin uskonnon mukaista ajatusmaailmaa ei saisi lähteä julistamaan kouluopetuksessa? Asia herättää monia kysymyksiä.

Monesti kuulee sanottavan, että elämme 2020-luvulla ja siksi tällainen konservatiivinen ajatusmaailma ei kuulu nykypäivänä nykyihmiselle. En minä, eikä suurin osa Suomen kansasta, elä viime vuosisadalla ajatuksissaan ja elämässään, vaan elämme täysillä tätä nykypäivää. On kuitenkin asioita, jotka eivät muutu milloinkaan, oli vuosiluku mikä tahansa. Maailma kehittyy ja toki monia asioita muuttuu. Varsinkin tekniikan kehitys vyöryy vauhdilla eteenpäin. Silti tällaiset perusasiat säilyvät muuttumattomina.

Media on myöskin luomassa sellaista kuvaa, että ikään kuin olisi muodikasta ajatella nykyisen liberalismin mukaisesti. Se väistämättä vaikuttaa ihmisten ajatusmaailmaan.

Jokaista ihmistä meidän tulee rakastaa eikä syrjiä, oli hänellä minkälaisia suuntautumisia tahansa. Tämän kirjoituksen pääpointti on se, että miksi tietynlaista ideologiaa saa kouluissamme hyväksytysti levittää lapsille ja toisenlaista ei. Yhtälailla sitten vaikka uskonnollisten ideologioiden pitäisi saada levittäytyä kouluissamme. Eikö se olisi todellista tasa-arvoa? Eikö tämä herätä enää kenessäkään ihmetystä?