Mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen

On huolestuttavaa luettavaa, että mielenterveysongelmat ovat työnantajien mukaan räjähdysmäisesti kasvaneet (Yle 17.2.20) ja myös nuorten mielenterveysongelmat ovat yhtälailla räjähdysmäisesti kasvussa (Mediuutiset 30.7.19).

Tällaisten asioiden pitäisi olla maamme hallituksella prioriteetin kärjessä ja halu yrittää järjestää valtion tasolla apua näihin. Nuorissa ja työikäisissä on Suomen tulevaisuus.

Mikä sitten on syinä näihin? Onko edes tutkittu kunnolla näihin vaikuttavia syitä? Näiden taustalla voi olla moninaisia syitä, eikä yhtä selittävää tekijää ole.

On pysäyttävää lukea Aleksis Salusjärven kolumni Yle 19.2.20. Siinä saa karun kuvan monien nuorten kohtalosta, mistä meillä monellakaan ei ole edes tietoa.

Mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä lapsella ja nuorella voi olla paljon:

  • Karut kotiolot voivat olla yksi vaikuttava tekijä ja se voi johtua vaikka vanhempien päihteiden käytöstä.
  • Nykyisin on paljon rikkinäisiä perheitä ja lapsella voi olla useampi koti.
  • Lapsella voi olla oppimisvaikeus ja koulussakaan toteutetut tukitoimet eivät auta ongelmaan.
  • Lukutaidon puuttuminen johtaa monesti ongelmiin.
  • Riippuvuus johonkin nettimaailmassa.

Vaikkapa nämä edellä mainitut asiat aiheuttavat monesti lapselle ja nuorelle huolia ja painaa mieltä. Osa voi johtaa syrjäytymiseen ja sen mukana vaikkapa päihteet tulevat elämään mukaan viimeistään silloin, kun ajautuu huonoon seuraan mukaan. Näitä syitä on todella paljon ja tässä oli niistä vain muutama esimerkki.

Minulla ei ole vastausta tai ratkaisua näihin ongelmiin. Syitä on noissa artikkeleissa nostettu esille, joskin niistäkin osa on arveluita, eikä niistä löydy syytä kaikkien omaan henkilökohtaiseen ongelmaan. Työikäisillä on sitten omia ongelmia, mitä on avattu Ylen artikkelissa ihan hyvin. Elämä on nykyisin aika kovaa ja raha vaikuttaa moneen asiaan. Myöskin monenlaisia uusia asioita ja uhkia tuodaan ihmisten eteen, mitä ei aiemmin ole ollut ihmisten elämässä. Medialla on suuri vaikutus nykyään. Tekniikan kehitys tuo mukanaan paljon hyvää, mutta samalla se tuo myös pahaa ja se paha voi joillekin muodostua ongelmaksi esimerkiksi erilaisten riippuvuuksien muodossa.

Haluan vain nostaa esille sen huolen, mitä tällainen mielenterveysongelmien kasvu on kokonaisuudessaan aiheuttamassa maallemme. Ongelma on vaan kasvamassa!! Tähän valtion ja kuntien tulisi reagoida nopeasti eri ammattiryhmien kanssa!

Keravalle lisää ulkoilupaikkoja

Kerava satsaa Keinukallion alueeseen. Voisiko sen lisäksi olla vaikkapa grillikatoksia/laavuja useita pitkin Keravanjoen rantaa ja muuallakin? Näille olisi varmasti käyttöä kaupunkilaisilla. Esimerkiksi Sipoonkorvessa on tällaisia paikkoja, joissa myös polttopuut ovat paikanpäällä. Tämä lisäisi kokoontumispaikkoja nuorille, missä he voisivat viettää aikaa yhdessä. Kun ajanviettopaikkoja ei ole, niin on ollut nähtävissä, että nuoret kokoontuvat Prismalle tai Karuselliin. Ei tällainen ulkoilu tietenkään kaikkia nuoria kiehdo, mutta se voisi yksi ajanviettopaikka. Tämä olisi myös monille lapsiperheille mieluisa tapa käydä ulkoilemassa ja paistaa lasten kanssa siellä vaikka makkaraa. Tämä ei olisi kovin suuri satsaus Kaupungilta siihen nähden, mihin kaikkeen muuhun rahaa kuluu. Olisihan tällainen myös imagokysymys Keravalle, jossa välitetään niin nuorista asukkaista kuin vanhoistakin.

Olen huomannut, että tätä asiaa ovat asukkaat ideoineet somen keskustelupalstoilla, joten en ole tämän idean kanssa yksin.

Peruskoulut tai oppilaitokset eivät loikkaa digiloikkaa ilman tietokoneita

Olen seurannut tiiviisti reilut kymmenen vuotta koulumaailmassa tietokoneiden tuloa oppilaiden käyttöön ja opetuksessa käytettävien ohjelmistojen kehitystä. Samalla olen kouluttanut tuhansittain opettajia digimaailman syvyyksiin eri kouluasteilla. Peruskoulussa oppilaiden on vaikea ottaa sitä kuuluisaa digiloikkaa, jos kouluissa ei ole riittävästi laitteita eli tietokoneita. Opetusministeriö ja Opetushallitus ovat viime vuosina satsanneet rahaa opettajien kouluttamiseen, mutta missä rahat laitteiden hankintaan ovat. Tällä hetkellä jokainen kunta ja kaupunki yrittää koota laitteisiin rahaa eri nurkista, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Tällä kirjoituksella en tarkoita sitä, että se laite olisi itseisarvo opetuksessa. Sen laitteen pitäisi olla oppilaan väline siinä missä kynä ja vihko, jolloin sen voisi ottaa käyttöön luontevasti tarvittaessa. Nyt tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että 400 oppilaan koulussa on vaikka 40 laitetta, joita luokat varailevat vuorotellen. Tietty luokka saattaa saada laitteet käyttöönsä muutaman kerran lukukauden aikana. Siinä ei pääse toteutumaan minkäänlaista digiloikkaa.

Opettajien tietotekninen taitotaso on kehittymään päin vuosi vuodelta, mutta jos ei ole laitteita, niin taitojen hyödyntäminen oppilaiden kanssa jää haaveeksi ja taidot eivät siirry oppilaille. Tällä hetkellä laitteisiin ei ole osoitettu minkäänlaista määrärahaa valtion taholta. Kuten edellä kerroin, niin laitteita hankitaan kuntien pienistä varoista tai sitten niitä hankitaan erilaisien hankkeiden rahoituksilla. Eihän asia saisi olla näin, jos Suomi aikoo olla opetuksen mallimaa ja maa, joka hyödyntää opetuksessa tietotekniikkaa mallikelpoisesti.

Mikä tähän ratkaisuksi? Opetusministeriön ja Opetushallituksen pitäisi osoittaa kunnille rahoitus laitteita varten. Laitteiden hankinta täytyisi suunnitella niin, että vaikka kaikki vuosiluokalla neljä olevat saisivat kunnassa henkilökohtaiset laitteet. Seuraavana vuonna uudet neljäsluokkalaiset ja sitä seuraavana vuonna jälleen neljäsluokkalaiset. Näin ollen laitteet olisivat neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaisilla kolmessa vuodessa. Kun nämä kuudesluokkalaisilla olleet laitteet sitten aikanaan tulevat kolme vuotta vanhoiksi, niin ne menisivät vaihtoon ja seuraavat neljäsluokkalaiset saisivat uudet laitteet. Kyseessä olisi kolmen vuoden kierto laitteilla. Saman kolmivuotisen kierron voisi toteuttaa myös yläkoulun osalta samaan aikaan. Kolmessa vuodessa laite vanhenee jo teknisesti teknisen kehityksen edetessä. Myös sen parhaimmat elinvuodet on sinä aikana nähty.

Tässä on esimerkkiehdotus, jota mallikkaasti jotkin Suomen kunnat tai kaupungit toteuttavat niukilla rahavaroilla. Toki tämä tuo mukanaan muitakin ulottuvuuksia kuin pelkän laiteiden hankinnan. Mukaan tulee miettiä mm. huolto- ja ylläpitotoimet. Edellä kuvattu on yksinkertaistettu kertomus ja malli asiasta. Miksi valtio Opetusministeriön ja Opetushallituksen kautta ei satsaa oppilaiden laitteisiin yhtään minkäänlaisilla rahoituksilla? Nyt kunnat ja kaupungit ottavat rahat laitteisiin kuka mistäkin, säästäen sitten jostakin toisesta kohdasta. Olisi selkeää, jos valtio ohjaisi tähän määrätyn summan kunnan koon mukaan ja kaikki hankkisivat laitteet sillä rahoituksella oppilailleen. Tiedän, että tämä ei ole ilmainen ehdotus ja on tietenkin pois jostakin muusta valtion rahoituksesta. Kuitenkaan me emme millään muulla tavalla vie lastemme tietoteknisiä taitoja eteenpäin kouluissa. Kun jokaisella oppilaalla on oma laite käytössä, kuten kynä ja vihko, niin sitten voimme alkaa puhua mahdollisesta digiloikan ottamisesta oppilaiden kanssa. Tätä ennen asia on kaunista sanahelinää. Tämä asia nousee esille jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa. Näen ja olen nähnyt todella hyvän kattauksen Suomen kokonaistilanteesta vuosien varrella. Niin ja oppilaat, he eivät ole diginatiiveja, vaikka joskus on niinkin väitetty.

Mitä sateenkaari-ideologia tekee peruskouluissamme ja varhaiskasvatuksessamme?

Tämä ajan henki näyttää olevan se, että sateenkaarijärjestöt työntävät omaa ideologiaan peruskouluihin ja jopa varhaiskasvatukseen (Helsingin uutiset 24.1.2019). Jopa luterilainen kirkko on ottanut myös saman ideologian rippikouluopetukseen (Aamulehti 23.1.2019). Mitä tällainen ideologia aiheuttaa lapsen kehitykselle? Mikään tällainen ideologia ja ajatusmaailma ei poista sitä totuutta, että lapsemme ovat tyttöjä tai poikia. On aivan turha väitellä edes asiasta. Joillakin ihmisillä voi olla suuntautuneisuutta omaa tai toista sukupuolta kohtaan eri muodoissaan, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että koko kansamme ajattelisi niin ja että sukupuolia olisi kymmenittäin erilaisia. Nyt halutaan luoda kuvaa, että kaikki ajattelevat siten, kuten sateenkaarijärjestöt kertovat omasta ideologiastaan. Se on ikään kuin muotia.

Sateenkaarijärjestöillä ei ole mitään päätöksentekovaltaa yhteiskunnassamme. Heitä ei ole myöskään valtuutettu demokraattisesti toimimaan missään yhteiskuntamme asioissa. Miksi päättäjät ja jopa Opetushallitus antavat heidän tulla mukaan koulun ja päiväkodin toimintaan ja miksi osa päättäjistä imee kaiken sen ideologian heiltä? Eivätkö he uskalla taistella vastaan tätä liberaalista ideologiaa? Miksi lapsillemme halutaan antaa tällaista kasvatusta? Miksi yhtälailla jonkin uskonnon mukaista ajatusmaailmaa ei saisi lähteä julistamaan kouluopetuksessa? Asia herättää monia kysymyksiä.

Monesti kuulee sanottavan, että elämme 2020-luvulla ja siksi tällainen konservatiivinen ajatusmaailma ei kuulu nykypäivänä nykyihmiselle. En minä, eikä suurin osa Suomen kansasta, elä viime vuosisadalla ajatuksissaan ja elämässään, vaan elämme täysillä tätä nykypäivää. On kuitenkin asioita, jotka eivät muutu milloinkaan, oli vuosiluku mikä tahansa. Maailma kehittyy ja toki monia asioita muuttuu. Varsinkin tekniikan kehitys vyöryy vauhdilla eteenpäin. Silti tällaiset perusasiat säilyvät muuttumattomina.

Media on myöskin luomassa sellaista kuvaa, että ikään kuin olisi muodikasta ajatella nykyisen liberalismin mukaisesti. Se väistämättä vaikuttaa ihmisten ajatusmaailmaan.

Jokaista ihmistä meidän tulee rakastaa eikä syrjiä, oli hänellä minkälaisia suuntautumisia tahansa. Tämän kirjoituksen pääpointti on se, että miksi tietynlaista ideologiaa saa kouluissamme hyväksytysti levittää lapsille ja toisenlaista ei. Yhtälailla sitten vaikka uskonnollisten ideologioiden pitäisi saada levittäytyä kouluissamme. Eikö se olisi todellista tasa-arvoa? Eikö tämä herätä enää kenessäkään ihmetystä?