Peruskoulut tai oppilaitokset eivät loikkaa digiloikkaa ilman tietokoneita

Olen seurannut tiiviisti reilut kymmenen vuotta koulumaailmassa tietokoneiden tuloa oppilaiden käyttöön ja opetuksessa käytettävien ohjelmistojen kehitystä. Samalla olen kouluttanut tuhansittain opettajia digimaailman syvyyksiin eri kouluasteilla. Peruskoulussa oppilaiden on vaikea ottaa sitä kuuluisaa digiloikkaa, jos kouluissa ei ole riittävästi laitteita eli tietokoneita. Opetusministeriö ja Opetushallitus ovat viime vuosina satsanneet rahaa opettajien kouluttamiseen, mutta missä rahat laitteiden hankintaan ovat. Tällä hetkellä jokainen kunta ja kaupunki yrittää koota laitteisiin rahaa eri nurkista, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Tällä kirjoituksella en tarkoita sitä, että se laite olisi itseisarvo opetuksessa. Sen laitteen pitäisi olla oppilaan väline siinä missä kynä ja vihko, jolloin sen voisi ottaa käyttöön luontevasti tarvittaessa. Nyt tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että 400 oppilaan koulussa on vaikka 40 laitetta, joita luokat varailevat vuorotellen. Tietty luokka saattaa saada laitteet käyttöönsä muutaman kerran lukukauden aikana. Siinä ei pääse toteutumaan minkäänlaista digiloikkaa.

Opettajien tietotekninen taitotaso on kehittymään päin vuosi vuodelta, mutta jos ei ole laitteita, niin taitojen hyödyntäminen oppilaiden kanssa jää haaveeksi ja taidot eivät siirry oppilaille. Tällä hetkellä laitteisiin ei ole osoitettu minkäänlaista määrärahaa valtion taholta. Kuten edellä kerroin, niin laitteita hankitaan kuntien pienistä varoista tai sitten niitä hankitaan erilaisien hankkeiden rahoituksilla. Eihän asia saisi olla näin, jos Suomi aikoo olla opetuksen mallimaa ja maa, joka hyödyntää opetuksessa tietotekniikkaa mallikelpoisesti.

Mikä tähän ratkaisuksi? Opetusministeriön ja Opetushallituksen pitäisi osoittaa kunnille rahoitus laitteita varten. Laitteiden hankinta täytyisi suunnitella niin, että vaikka kaikki vuosiluokalla neljä olevat saisivat kunnassa henkilökohtaiset laitteet. Seuraavana vuonna uudet neljäsluokkalaiset ja sitä seuraavana vuonna jälleen neljäsluokkalaiset. Näin ollen laitteet olisivat neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaisilla kolmessa vuodessa. Kun nämä kuudesluokkalaisilla olleet laitteet sitten aikanaan tulevat kolme vuotta vanhoiksi, niin ne menisivät vaihtoon ja seuraavat neljäsluokkalaiset saisivat uudet laitteet. Kyseessä olisi kolmen vuoden kierto laitteilla. Saman kolmivuotisen kierron voisi toteuttaa myös yläkoulun osalta samaan aikaan. Kolmessa vuodessa laite vanhenee jo teknisesti teknisen kehityksen edetessä. Myös sen parhaimmat elinvuodet on sinä aikana nähty.

Tässä on esimerkkiehdotus, jota mallikkaasti jotkin Suomen kunnat tai kaupungit toteuttavat niukilla rahavaroilla. Toki tämä tuo mukanaan muitakin ulottuvuuksia kuin pelkän laiteiden hankinnan. Mukaan tulee miettiä mm. huolto- ja ylläpitotoimet. Edellä kuvattu on yksinkertaistettu kertomus ja malli asiasta. Miksi valtio Opetusministeriön ja Opetushallituksen kautta ei satsaa oppilaiden laitteisiin yhtään minkäänlaisilla rahoituksilla? Nyt kunnat ja kaupungit ottavat rahat laitteisiin kuka mistäkin, säästäen sitten jostakin toisesta kohdasta. Olisi selkeää, jos valtio ohjaisi tähän määrätyn summan kunnan koon mukaan ja kaikki hankkisivat laitteet sillä rahoituksella oppilailleen. Tiedän, että tämä ei ole ilmainen ehdotus ja on tietenkin pois jostakin muusta valtion rahoituksesta. Kuitenkaan me emme millään muulla tavalla vie lastemme tietoteknisiä taitoja eteenpäin kouluissa. Kun jokaisella oppilaalla on oma laite käytössä, kuten kynä ja vihko, niin sitten voimme alkaa puhua mahdollisesta digiloikan ottamisesta oppilaiden kanssa. Tätä ennen asia on kaunista sanahelinää. Tämä asia nousee esille jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa. Näen ja olen nähnyt todella hyvän kattauksen Suomen kokonaistilanteesta vuosien varrella. Niin ja oppilaat, he eivät ole diginatiiveja, vaikka joskus on niinkin väitetty.

Mitä sateenkaari-ideologia tekee peruskouluissamme ja varhaiskasvatuksessa?

Tämä ajan henki näyttää olevan se, että sateenkaarijärjestöt työntävät omaa ideologiaan peruskouluihin ja jopa varhaiskasvatukseen (Helsingin uutiset 24.1.2019). Jopa luterilainen kirkko on ottanut myös saman ideologian rippikouluopetukseen (Aamulehti 23.1.2019). Mitä tällainen ideologia aiheuttaa lapsen kehitykselle? Mikään tällainen ideologia ja ajatusmaailma ei poista sitä totuutta, että lapsemme ovat tyttöjä tai poikia. On aivan turha väitellä edes asiasta. Joillakin ihmisillä voi olla suuntautuneisuutta omaa tai toista sukupuolta kohtaan eri muodoissaan, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että koko kansamme ajattelisi niin ja että sukupuolia olisi kymmenittäin erilaisia. Nyt halutaan luoda kuvaa, että kaikki ajattelevat siten, kuten sateenkaarijärjestöt kertovat omasta ideologiastaan. Se on ikään kuin muotia.

Sateenkaarijärjestöillä ei ole mitään päätöksentekovaltaa yhteiskunnassamme. Heitä ei ole myöskään valtuutettu demokraattisesti toimimaan missään yhteiskuntamme asioissa. Miksi päättäjät ja jopa Opetushallitus antavat heidän tulla mukaan koulun ja päiväkodin toimintaan ja miksi osa päättäjistä imee kaiken sen ideologian heiltä? Eivätkö he uskalla taistella vastaan tätä liberaalista ideologiaa? Miksi lapsillemme halutaan antaa tällaista kasvatusta? Miksi yhtälailla jonkin uskonnon mukaista ajatusmaailmaa ei saisi lähteä julistamaan kouluopetuksessa? Asia herättää monia kysymyksiä.

Monesti kuulee sanottavan, että elämme 2020-luvulla ja siksi tällainen konservatiivinen ajatusmaailma ei kuulu nykypäivänä nykyihmiselle. En minä, eikä suurin osa Suomen kansasta, elä viime vuosisadalla ajatuksissaan ja elämässään, vaan elämme täysillä tätä nykypäivää. On kuitenkin asioita, jotka eivät muutu milloinkaan, oli vuosiluku mikä tahansa. Maailma kehittyy ja toki monia asioita muuttuu. Varsinkin tekniikan kehitys vyöryy vauhdilla eteenpäin. Silti tällaiset perusasiat säilyvät muuttumattomina.

Media on myöskin luomassa sellaista kuvaa, että ikään kuin olisi muodikasta ajatella nykyisen liberalismin mukaisesti. Se väistämättä vaikuttaa ihmisten ajatusmaailmaan.

Jokaista ihmistä meidän tulee rakastaa eikä syrjiä, oli hänellä minkälaisia suuntautumisia tahansa. Tämän kirjoituksen pointti on se, että miksi tietynlaista ideologiaa saa kouluissamme hyväksytysti levittää lapsille ja toisenlaista ei. Eikö tämä herätä enää kenessäkään ihmetystä?

Keravan perheneuvola, perhe- ja sosiaalityö

Nämä otsikossa mainitut työmuodot Keravalla ovat toimineet todella erinomaisesti. Näiden työmuotojen arvon ymmärtää ihminen sitten vasta, kun joutuu niihin tukeutumaan vaikka oman lapsen vaikeuksien vuoksi. Perheiden tilanne yleisestikään ei tunnu olevan menossa parempaan suuntaan ja lapset tulevat tarvitsemaan tukea elämänsä alkuvuosina. Aina ei syy ole perheissä ja niiden vaikeuksissa, vaan lapsella voi olla myös vaikeuksia, jotka hänelle ovat tulleet syystä tai toisesta. Kuitenkaan asiani ei tässä ole alkaa pohtimaan näitä syitä, mutta sanomani on se, että aika on sellainen, ettei tällaisesta ansiokkaasta työstä keravalaisten lasten ja nuorten sekä perheiden eteen saa lähteä ainakaan säästämään. Pikemminkin tähän työhän tulisi satsata varoja. Lapsemme ja nuoremme ovat niitä, jotka tätä maata tulevat aikanaan pyörittämään.

Yleisenä ilmiönä kuitenkin näyttää olevan se, että nuorten ongelmat lisääntyvät ja mielenterveydelliset ongelmat lisääntyvät samalla syystä tai toisesta. Jo tällä hetkellä jonot kasvavat vaikkapa nuorisopsykiatriaan ja nopeaa tietä hoitoon ei ole, jos tilanne ei ole aivan kriisiytynyt. Siksi on tärkeää olla näiden mainittujen työmuotojen hyvissä voimissa ja siihen vaikuttimena on raha.

Hienoa työtä Keravalla perheneuvolassa sekä perhe- ja sosiaalityössä!

Sanan- ja mielipiteen vapaus

Ilmapiiri on maassamme muuttunut aivan kummalliseksi viime aikoina kiihtyvää tahtia. Kukaan ei voi enää sanoa omia mielipiteitään, kun jo poliisi ja syyttäjä uhkaa nurkan takana, varsinkin jos mielipide on yhtään kristillinen. Eniten viha näyttää kohdistuvan kristillisiä mielipiteitä vastaan. Kyllä mielestäni puolueiden pitäisi ajaa suomalaisten parasta ja edistää hyvinvointia, eikä niiden pitäisi keskittyä pelkästään ilmastonmuutokseen, maahanmuuttoon, kannustamaan kannabiksen käyttöön tai edistämään sateenkaari-ideologiaa. Mihin jää aivan perusasioiden hoitaminen? Toki osa edellä mainituistakin asioista liittyy hyvinvointiin, mutta jos ne ovat pääasiat, niin monet muut ihmisten perustarpeet jäävät syrjään ja kuitenkin niitä kaikkia pitäisi eduskuntamme edistää parempaan suuntaan.

Otan yhden esimerkin elämästäni liittyen tähän keskusteluilmapiiriin. Minulla on yhdeksän lasta ja se on vakaumukseni mukaista elämää. Joskus saan kuulla mielipiteitä joltakin, että Raamatussa mainitaan kyllä lisääntymään ja täyttämään maa, mutta ei sinun tarvitse sitä yksin tehdä. Pitäisikö minun vetää heti poliisi- ja syyttäjäkortti esiin kunnianloukkauksesta, kun kommentti tuli niin suoraan arvojani vastaan? Ei. Minä elän omaa elämääni, jonka olen tietoisesti sallinut menevän niin, enkä minä siitä loukkaannu. Mietin vaan, että miksi nykyisin sateenkaari-ideologiaa kantavat ihmiset loukkaantuvat heidän kritisoinnistaan niin herkästi, vaikka he ovat asiastaan ylpeitä? Onko heillä kuitenkin asiasta jotenkin huono omatunto? Miksi ilmastonmuutokseen liittyviä asioita ei saisi kritisoida? Miksi maahanmuuttoon liittyviä asioita ei saisi kritisoida? Miksi emme sallisi jokaiselle ihmiselle omat mielipiteensä ja jos hän nyt on oikeasti sitä mieltä, niin silloin ympäriltä tuleva kritiikki pitäisi kestää? Pitäisikö kristittyjen vastaavasti nostaa syytteitä heidän vainoamisestaan? Nyt ilmapiiri on Suomessa jännittynyt kuin viulun kieli ja jokaista mielipidettä vahditaan. Kyllä Suomessa täytyy olla vielä vapaus sanoa oma mielipiteensä asiasta kuin asiasta.

Kun loppujen lopuksi ajattelemme asiaa, niin eihän yleensä nämä kritiikit puoleen tai toiseen kohdistu yksittäiseen ihmiseen, vaan ne kohdistuvat tiettyyn ilmiöön tai asiaan. Kaikkien ihmisten henkilökohtainen elämä on arvokas täällä pallolla, jota maaksi kutsutaan. Tosin olemme huomanneet, että rohkeasti kristillisen mielipiteen sanova ihminen saa sen vihan päällensä ja hänestä tulee sen asian henkilöitymä. Aina sanojan mielipide ei tarvitse tulla kristillisestä arvomaailmasta, vaan jo henkilön luonnollista ajattelua vastaan tulee joku aikamme muoti-ilmiöistä, niin yhtä lailla hän saa vihaa osakseen, kun uskaltaa jotakin tiettyä ilmiötä vastustaa. Siksi moni ei jaksa tai uskalla tuoda enää omia mielipiteitään esiin, jotka ovat vastaan aikamme muoti-ilmiöitä. Valitettavasti silloin tulee se kuva, että isoin kansamme enemmistö hyväksyy kaikki ne asiat, mistä olen edellä maininnut. Kuitenkaan asia ei ole niin.